enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Surullisia koulutarinoita

HS 16.11. / Mielipide

Väsyneen opettajan mielipide

Viikonloppuni alkoi itkulla. Se vain tuli, sillä työkuorma on jo jonkin aikaa tuntunut musertavalta. Työskentelen alakoulussa kolmannen luokan opettajana ja minulla on suuri, 30 oppilaan luokka. Vaikka puolen luokan tunteja, avustajia ja resurssiopettajia on lukujärjestyksessäni mukavasti, koen työni todella raskaaksi ja juuri nyt olen uupumuksen partaalla.

Luokkani oppilaat ovat yksitellen kohdattuina kivoja, fiksuja ja reippaita tyttöjä ja poikia. Näen jokaisessa lapsessa paljon hyvää ja arvokasta. Koen, että vahvuuteni opettajana onkin juuri ollut vuorovaikutus lasten kanssa ja kohtaamisen taito.

Miksi sitten olen ajautunut tilanteeseen, jossa olen väsynyt ja ahdistunut? Olenko sittenkin huono opettaja tai väärällä alalla, vaikka koko urani ajan olen saanut opettajuudestani kehuja huoltajilta, kollegoilta ja esimieheltäni? Me opettajat olemme sinnikästä porukkaa, mutta myös taitavia olemaan itsellemme ankaria. Herkästi vaikeiden aikojen äärellä tulee kääntäneeksi syyttävän sormen itseensä – minä olen epäonnistunut työssäni.

* * *

HS 19.11. / Mielipide

Uupuneen lapsen äiti

Oma tyttäreni käy suuren koulun kolmatta luokkaa. Luokassa on yli 20 oppilasta, joista yhdellä on hyvin vakavia ja kahdella hieman lievempiä käytöshäiriöitä. Tämä kolmikko tekee koulupäivistä täyttä helvettiä sekä opettajalle että muille oppilaille. Minkäänlaista opetusta lapsemme eivät ole saaneet koko syksynä, koska opettajan kaikki aika menee näiden häiriköiden paimentamiseen.

Luokassa huudetaan, kiroillaan, maataan ja kontataan lattioilla, revitään kirjoja ja vihkoja, leikellään saksilla vaatteita, rikotaan toisten tavaroita. Jonkinasteista väkivaltaa tapahtuu lähes päivittäin.

Koko syksyn olemme yrittäneet saattaa näitä asioita koulun johdon tietoon ja vaatineet luokkaan työrauhaa, mutta laihoin tuloksin. Kohta luokassa on yli 20 häiriintynyttä ja erityistä tukea tarvitsevaa lasta.

* * *

HS 22.11. / Mielipide

Häirikkölapsen äiti

Luin surullisena Uupuneen äidin kirjoitusta siitä, miten hänen lapsensa luokalla on häirikkölapsia, jotka tekevät hänen ja muiden lasten koulupäivästä helvettiä. Kirjoitus oli kuin ote minun lapseni päivästä koulussa, häirikkölapsena.

Olen todella pahoillani siitä, että lapseni tekee muiden lasten päivästä helvettiä. Sydämeni särkyy, kun mietin, mitä muut lapset joutuvat kokemaan päivän aikana minun lapseni vuoksi. Tekisin mitä vain, jotta lapseni ei satuttaisi muita. Söisin vaikka pieniä kiviä sen eteen. 

Vielä enemmän sydämeni särkyy sen vuoksi, että oman lapseni tulevaisuus on vaakalaudalla. Tiedän, että lapsellani on ongelmia – niitä on yritetty hoitaa jo siitä lähtien, kun hän oli kolmevuotias. Hän on käynyt terapioissa, häntä on tutkittu pienestä pitäen ja hän on saanut diagnoosinkin, jotta saisimme hänelle mahdollisimman paljon tukea.

* * *

Helsingin Sanomien Mielipidesivuilla on ollut koskettava koulua käsittelevä mielipidekirjoitussarja. Nostin kaikki kolme mielipidekirjoitusta blogiini, kannattaa lukea kirjoitukset kokonaisuudessaan.

Inkluusion tuomat ongelmat eivät tulleet yllätyksenä. Alusta alkaen olen voimakkaasti kritisoinut inkluusiota, linkkiä klikkaamalla voit lukea kirjoituksiani.

Inkluusio on julkista heitteillejättöä ja säästökeino, joka tulee kalliiksi.

Käytännössä luokanopettajat ja aineenopettajat on jätetty yksin hyvin heterogeenisten luokkiensa kanssa. Pahimmillaan opettajan aika voi mennä täysin työrauhan säilyttämiseen.

Häirikkölapsen äiti toivoo, että lapseni voisi käydä koulua pienessä luokassa, jossa hänet ja hänen erityisyytensä otettaisiin huomioon.

Olen samaa mieltä.

Ärsykeherkän lapsen paikka ei ole suuressa ryhmässä. Opiskelusta ei tule yhtään mitään, kun tuolit ja pulpetit lentävät.

http://www.properuskoulu.net/2016/11/surullisia-koulutarinoita.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Mitä säästöä siinä syntyy että joka luokassa on avustajia ja erityisopettajia?

Eihän tuossa ole järjen häivää, varsinkaan jos kustannuksilla perustellaan. Erityisopettajille oma luokka ja keskitetään ne tukea tarvitsevat sinne.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Joka luokassa ei suinkaan ole avustajia ja erityisopettajia, erikoinen luulo. Säästökuviohan on mennyt niin, että keksittiin tämä inkluusio ja seuraavaksi säästettiin avustajat pois ja erityisopettajat karsittiin myös. Heitähän ei alunperinkään ole ollut riittävästi kouluissa - eikä edes koulutettuina.

Toivottavasti kuitenkaan ikinä ei palata siihen, että koulun kellarikerrokseen kauas muista sijoitetulle erityisluokalle joutuminen on yhtäkuin lapsena langetettu elinkautinen tuomio yhteiskunnan pohjalle. Se vasta oli kallista lystiä. Halvin lapsi on hyvinvoiva lapsi, syrjäytetty tulee monta kertaa kalliimmaksi.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Koulussa on koulupudokkaita n. 25 %. Samanverran ikäluokasta ei mene työelämään tai jatkokoulutukseen peruskoulun jälkeen. Sama prosenttiluku pätee jokaiseen ikäluokkaan, joka ei selviä armeijassa. Olisiko aika avata silmät siellä Opetushallituksessa. Nyt näillä palstoilla lopulta opettajatkin uskaltavat kirjoittaa, että seinä on tullut vastaan.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Syitä ja seurauksia ei kannata nyt sekoittaa. Koulun jääminen kesken on yleensä vain yksi monista syrjäytymisen kierteen tapahtumista. Koulun keinoilla on on rajansa. Monillakaan paikkakunnilla ei lastensuojelu tai erityisnuorisotyö ota koppia opintieltä tippuneista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset