enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Rikesakot kouluun

14.10. Iltalehti    Raivokohtaus luokassa - nyt puhuvat luokanopettajat: "Onko aikuisen auktoriteetti katoamassa kokonaan?"

Iltalehti kysyi opettajilta, miten he suhtautuvat lahtelaiskoulussa sattuneeseen tapaukseen, jossa malttinsa menettänyt opettaja päätyi nettivideoon.

- Nykynuoret voivat entistä huonommin, Iltalehden haastattelemat opettajat arvioivat.

- Moni hämmästeli, mikseivät nuoret enää kunnioita aikuisia.

- Sosiaaliset taidot ovat heikentyneet älypuhelinten myötä, eräs opettaja arvelee.

 

Sana auktoriteetti on aina mietittänyt minua.

Parhaimmillaan auktoriteetti voi miltei huumata kuuntelijansa, mutta harvalla ihmisellä on luontaista auktoriteettia. Auktoriteettiasema pitää opetella tai se tulee iän myötä, kaikki eivät saavuta sitä koskaan.

Helposti luullaan, että miehellä, varsinkin isolla miehellä, olisi luontaista auktoriteettia. Ei pidä paikkaansa. Isokin miesmaikka voi olla hiiri.

Jos ajattelen itseäni, opettajan auktoriteettiasema tuli juuri iän myötä, osin opettelemalla. Jos luokassa joku häiritsee, otan tyynesti lasit pois päästäni ja laitan toisen käteni otsalleni ja nojaan alas, huokaisen ja katselen hetken pöydän pintaa. Usein se riittää.

Jos pojat tappelevat käytävällä, yksi irti-komento riittää, joskus tarvitaan kaksi irti-komentoa. Pukareita ei tarvitse repiä pois toistensa kurkusta.

Aivan viime vuosina luokkiin on inkluusion myötä tullut oppilaita, joihin normikomennot eivät enää purekaan. Muissakin oppilaissa alkaa olla yhä useampia rajattomia lapsia, vaikka valtaosa oppilaista käyttäytyy yhä edelleen hyvin.

Yhteiskunnan polarisaatio, kahtia jakautuminen, näkyy tietenkin koulussakin.

Pahin tilanne on alaluokilla. Opettaja on todella helisemässä, kun pieni oppilas häiriköi tai raivoaa. Vaaratilanteet ovat lähellä, kun sakset heiluvat tai tavara lentää. 

Sijaistin viime viikolla joka päivä eri koulussa ja eri luokka-asteella.

Yhdessä luokassa koulunkäyntiavustaja ohjasi oppilasta tekemään äidinkielen tehtäviään, mutta oppilas ei silti tehnyt elettäkään. Tulin oppilaan luokse ja kehotin minäkin häntä työn pariin. 

Äkkiä oppilas tempaisi pystyyn, repi kirjansa ja katkoi kynänsä, huusi menevänsä kotiin, johon totesin, että ei se sellainen käy. Oppilas juoksi lujaa ikkunan luo, avasi sen ja aikoi hypätä toisesta kerroksesta alas, mutta onneksi ikkunassa oli turvasalpa.

Lopputunnin oppilas istui hiljaa pulpetissaan tekemättä mitään. 

Vastaavia tapauksia tapahtuu isoissa Etelä-Suomen kouluissa joka päivä.

Auktoriteetin perään itkemisen sijaan puhuisin aikuisen ihmisen kunnioituksesta

On aivan selvää, jos lapsi ei kunnioita omia vanhempiaan, ei voida olettaa, että hän silloin kunnioittaisi omia opettajiakaan. 

Absoluuttisen selvää on, että kaikki kasvatus lähtee kodista. 

Koulu pystyy jalostamaan kodin tuotosta, parhaimmassa tapauksessa jopa parantamaan pieleen mennyttä kasvatusta. Mutta koulu opettajineen, vaikka kuinka kasvatusoptimisteja ollaan, ei pysty kaikkeen.

Vanhemmat ovat päävastuussa lapsistaan. 

Lastenkasvatusta ei voi ulkoistaa yhteiskunnan vastuulle, ei edes koulun vastuulle. Koululla on on tietenkin oma kasvatusvastuunsa, mutta pääasiassa koulu vastaa opetuksesta.

Tätä rataa tilanteet kouluissa voivat eskaloitua hyvinkin rajuihin yhteenottoihin.

Olen miettinyt pitkään, mitä koulut voisivat sellaisissa tilanteissa tehdä. On turha odottaa, että yhteiskunnalla olisi varaa hankkia kouluihin lasten rauhoittelijoita tai vartijoita, kun säädylliseen opetukseenkaan ei ole varaa. Poliisiakaan ei voi kouluihin jatkuvasti juoksuttaa, eikä suomalaisista kouluista voi vankiloitakaan tehdä.

Urani aikana jopa kaksi psykopaattilasta on palautettu sairaalasta kouluun saatelapulla, emme me voi tehdä mitään, palautetaan takaisin kouluun. Silloin oli ihmettelemistä. 

Koulun auttamisresurssit ovat hyvin pienet.

Suomi alkaa olla kuin pikkuamerikka, jossa suurin kunnioituksen kohde taitaa olla raha. 

Olisiko syytä muuttaa Suomen lakia ja antaa koululle sakotusoikeus? 

Sakotetaan häiriköivien, kiusaavien tai väkivaltaisten lapsien vanhempia? Jonkinlainen rikesakko-oikeus?

Jos kerran koti on vastuussa lapsista ja heidän kasvatuksestaan, niin miksi häiriköivien lasten vanhempia ei oikeasti laiteta vastuuseen? Kun ne kuuluisat koulun keinot eivät enää auta?

Kaikkien lasten on saatava käydä koulunsa rauhassa ja turvallisesti, opiskella ja oppia. Ei ole ollenkaan kivaa, jos oma lapsi on koulussa jonkun toisen lapsen kiusaamisen kohde tai nyrkkeilysäkki.

Onko sana kuri rehalibilitoitava? 

Joskus ulkoinen kuri voi olla tie itsekuriin, omaan mielen hallintaan.

Johonkin aina on piirrettävä rajat.

Koulurauhaa.

http://www.properuskoulu.net/2016/10/rikesakot-kouluun.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Hyvä ehdotus. Tonnin kun repäisee jokaiseltä häirikkökakaran perheeltä, niin nähdään jos alkaa kotona kurinpito ja käytöstapojen opettelu kiinnostamaan.

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Jos ongelmia kasvatuksessa ja käytöksessä esiintyy merkittävästi taloudellisesti heikommassa asemassa olevissa perheissä niin on vaikea nähdä miten taloudellisen taakan lisääminen ne korjaa.

Oman kokemukseni perusteella lasten poikkeavan käytöksen taustalla on usein vanhempien ongelmat ja kypsymättömyys. Jos tällaisissa tapauksissa lapsi laitetaan laskun kera kotiin niin se ei varmasti johda itsessään kenenkään kannalta rakentavaan ratkaisuun.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Itse asiassa oppivelvollisuuslaki sisältää jo sakkopykälän. Siitä eivät kaikki ole näemmä valaistuneet, edes opettajat, saatikka vanhemmat.

Suomessa on siis voimassa tuore (vm. 2016) oppivelvollisuuslaki. Sen mukaan kansalainen on velvollinen suorittamaan oppivelvollisuuden. Kymmenen vuoden velvollisuus alkaa n. 7 vuoden iässä ja päättyy n.17 vuoden iässä. Velvollisuuden täyttäminen osoitetaan päättötodistuksella.

Mikäli on suorittanut oppivelvollisuutensa virallisen koulutuksen ulkopuoplella, pitää kokeessa osoittaa täyttävänsä ko. määrittelyn. Tämä sama velvoite pitää olla myös virallisen opintien käyneellä.

Tämä seuraava ei liene vielä laki, mutta.... Ellei oppilas kykene suoriutumaan kokeesta edes tukiopetuksen kautta, pitää hänen kuitenkin saada päättötodistus. Mikäli hän ei saa sitä hyväksyttynä, on todistuksesta selvittävä, minkä takia oppivelvollisuuslain määrittelemää tieto-taitoa ei ole saavutettu. Todistus voisi tällöin olla nuemeroilla osoitettu, tai kerrottu sanallisesti, mistä syystä näin on käynyt.
Vajaan oppivelvollisuuslain voi myöhemmällä iällä suorittaa, mikäli henkilö on siihen halukas.

Oppivelvollisuuteen pitää sisällyttää myös tietty oppituntimäärä lukuvuotta kohti. Mikäli häiriköivä oppilas poistetaan oppitunnilta, niin se kirjataan poissaoloksi, jollin puuttuvat oppivelvollisuustunnit pitää suorittaa joko iltatunteina, tai lomien aikana. Samoin toimitaan, jos oppilaalle annetaan pidempi rauhoittumis-aikajakso. Lääkärinlausunnolla voidaan harkiten muuttaa korvaustuntien lukumäärää.

Mitä sitten sanookaan perustuslaki ja lastensuojelulaki.
Siitä pitää lähteä, että yksi häirikkö ei saa vaikeuttaa muiden oppilaiden oppimista ja opettajien työskentelyä.

Kun em. tiedot saatetaan oppilaiden vanhempien tietoon ja ujutettua oppilaiden ymmärrykseen, ollaan paremmalla tiellä.

Käyttäjän JyrkiVetosalmi kuva
Jyrki Vetosalmi

Olen itse ehdottanut samaa sakotusoikeutta kahvipöytäkeskusteluissa. Raha pitäisi vielä kohdentaa opettajien virkistysrahastolle. Rupeaisi pienempikin summa harmittamaan häirikköperheissä :)

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Taitaisi olla oikeuteknisesti mahdotonta. Sakonmaksuvelvollisuuden siirtäminen muille kuin teon tekijälle on ongelma perusoikeusnäkökulmasta ja mikä olisi rikos: kasvatusvelvollisuuden laiminlyönti.

Tästä seuraa seuraava: Jos lapsi on "varattomasta" perheestä niin sakolla ei ole mitään merkitystä, sitä ei maksa kukaan vai laitetaanko vanhemmat istumaan sakon muuntorangaistusta, todella inhimillistä.

Jos lapsi on huostaanotettu ja sijoitettu niin maksaako sakon sitten sijoitusvanhemmat tai lastenkoti.

Alle 15 vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa joten sakon määräminen on lainsäädännöllisesti hyvin kyseenalaista. Korvausvastuu kyllä on olemassa käsittääkseni. Vaikka ei voida tuomiota niin voisiko opettaja saada korvauksia henkisestä kärsimyksestä rikoshrina olemisen perusteella?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyvä kirjoitus, joka antaa varmaankin ihan oikean kuvan koulusta tänään. Sakottaminen köyhiltä perheiltä ei kyllä tunnu oikealta keinolta, eikä niitä he itse joutuisi koskaan maksamaan...sossulta nekin rahat kai revittäisiin.

Kuinka ylipäätään olisi, jos nuo apukoulut otettaisiin taas käyttöön? Minusta tuntuu, että jo nimi itsestään toisi perheille enemmän vastuuntuntoa kasvatukseen, vai olenko ihan hakoteillä?

Apukoulu, jonne joutuisi kaikki lähinnä häiriintyneet oppilaat, joilla ei ole tarkoituskaan mitään oppia... Myös normaaliälyisille kiusaaja-oppilaille, joilla olisi itsellään jo kykyä ymmärtää, kuinka noloa sinne joutuminen olisi? - Eikä enää olisi kiusattavia, kun kaikki olisivat samanlaisia häiriköitä:)

Opettajan paikalle pitäisi kai myös palkata vain isoja vahvoja miehiä, jotka pelkällä olemuksellaan edes vähän pystyisivät pitämään kuria näille kuritta kasvaneille villi-ihmisille.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Olet todellakin hakoteillä. Tuo kirjoittamasi on vastenmielinen ja lapsivihamielinen kommentti.

Häiriköt ovat köyhistä perheistä ja vähä-älyisiä villi-ihmisiä, joilla ei ole tarkoituskaan oppia mitään? Ja vain voimankäytöllä uhkaaminen tepsii?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Niinkö...olen pahoillani, jos se on yleinen näkemys.

Ennen, muistaakseni vielä 60-luvulla oli apukouluja, joihin joutuivat ne, jotka eivät oppineet samassa tahdissa kuin muut. Kyllä meillä monilla äideillä on ollut aina tiedossa, että jos uhkailu, eikä porkkanat auta, niin se on jo huolestuttavaa:)

Opettajat, joita minä tunnen ovat kyllä oikeasti hyvin ahdistuneita nykyään, kun osa oppilaista ei kunnioita mitään sääntöjä, eikä määräyksiä. Jotain uutta pitäisi keksiä, mutta mitä. Eristäminen muista oppilaista, jotka nyt joutuvat jatkuvasti kärsimään näiden villi-ihmisten tähden, niin luulisi olevan monille kiusatuille vain helpotus? Koulukiusaaminen on suurin yksittäinen ongelma oppilaille, mutta myös opettajille.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Jostain syvältä ihmisen ajatusmallista kumpuaa aina tällainen ajatus, että ongelmat hoidetaan rangaistuksia lisäämällä. Oikeasti jos tenava palautuu psykiatrisesta hoidosta saatteella "ei mitään tehtävissä", niin ei taida auttaa jos viikottain tulee sakkolappu kourassa kotiin.

Lapset käyttäytyvät usein huonosti koska heillä on paha olla. Harvempi koti tahallaan lapselleen sen pahan olon aiheuttaa. Resursseja pitäisi varmasti kohdentaa perheiden auttamiseen.

Ai ei ole varaa? Resurssien allokointi on aina poliitinen kysymys. Jos ei ole, se on seurausta huonosta päätöksenteosta. Minusta meillä ei ole varaa olla auttamatta jos se on mahdollista.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen Vastaus kommenttiin #9

Se vasta kallista onkin, jos ei jatkuvasti syvenevää ns. toimenpiteiden kohteena olemista saada poikki ja pientä ihmistä ehjäksi. Halvin lapsi on hyvinvoiva lapsi.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Apukoulu ja tarkkis ovat kuin rikollisten ehdonalaiset. Maine ja katu-uskottavuus vaan kasvaa.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Lainaan omasta blogistani:

"Hallitus lisää lasten kotihoidon tukea ja samalla rajoittaa subjektiivista lasten päivähoito – oikeutta. Tästä seuraa, että varhaiskasvatus jää usein jo heikossa asemassa olevien vanhempien omalle vastuulle ja rakenteellinen köyhyys, syrjäytminen ja työttömyys lisääntyy."

Yhä useammin monista eri syistä, vanhemmat ovat heikosti kykeneviä huolehtimaan lastensa eduista ja sosiaalisten taitojen kehittymisestä.

http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216768-hall...

Käyttäjän SeijaKastari-Johansson kuva
Seija Kastari-Johansson

En usko tuohon sakottamiseen. Kasvatus - mitä se on/miten toimia nyt kun ruumiillinen rangaistus on kielletty, siitä ei keskustella. Kun yksi kasvatustapa kielletään, olisi tärkeää keskustella, miten siitä eteenpäin..siis mitä tilalle. Vanhempia syyllistetään, heiltä vaaditaan mutta kuka tukee nuoria vanhempia heidän kasvussaan vanhemmuuteen.

On tärkeää ymmärtää, että me kaikki olemme vastuussa lapsistamme. Lapset näkevät ympäröivässä yhteiskunnassa myös miten aikuiset kunnioittavat toisia. Kovasti ihmettelin, käydessäni koulunaloittavien eskarilaisten kanssa heidän tulevassa koulussaan, miksi opettaja ei kertonut mitään oppilaille siitä, kuka minä olin. Sain toki istua luokassa, mutta minua ei huomioitu. Näin oppilaille "kerrottiin" hiljaisesti, ettei tarvitse huomioida kaikkia. Itse en olisi näin käyttäytynyt.

Erään oppilaan vanhempainkeskustelussa mukana olleena ihmettelin, miksi muut opettajat kuin rehtori ja luokanopettaja räpelsivät koko ajan puhelimiaan...heitä ei selvästikään kiinnostanut ko keskustelu. Koin aikuisten käyttäytymisen lasta ja vanhempaa aliarvioivana. Puuttui kunnioitus.

Päivähoidossa, josta maailmasta itse olen, pitäisi olla enemmän osaamista siitä, miten tulea nuoria aikuisia kasvamaan omassa vanhemmuuden roolissaan. Nyt heiltä odotetaan HETI sitä, minkä taitaa vasta kokemuksen kautta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Seija "On tärkeää ymmärtää, että me kaikki olemme vastuussa lapsistamme. Lapset näkevät ympäröivässä yhteiskunnassa myös miten aikuiset kunnioittavat toisia."

Tämä on tosi tärkeää huomioida kaikessa kanssakäymisessä lasten kanssa. Ole itse kohtelias ja ystävällinen, niin se on parasta kasvatusta kaikenikäisille lapsille.

Olen täälläkin joskus aikaisemmissa kommenteissani ihmetellyt, miten usein kuuleekaan kaupoissa ja ympärillään, miten usein aikuiset puhuvat lapsilleen tylysti ja ikävää kieltä käyttäen. Monesti on tehnyt mieli puuttua puolustamaan lasta. Se on sääli, että malli käyttäytymiseenkin tarttuu lapselle myös paljon helpommin,kuin osataan edes ajatellakaan.

Opettajat taitavat tämän hyvinkin tietää, kun saavat kovan syyteryöpyn niskaansa lasten vanhemmilta, jos uskaltavat näitä arvostella moittivaan sävyyn? Eipä sitä aina edes tiedä...kuulemma, kummat ovat pahempia loppujen lopuksi itse vanhemmat vai lapset.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Rikesakko-ajatus olisi yhtenä askeleena ihan kiinnostava - mutta oikeus siihen ei ole koululla, vaan sosiaaliviranomaisen pitäisi hakea virka-apua poliisilta. Tosin ongelmaperhe tuskin maksaisi sitä - oletuksella, että lapsi häiriintyy perheessä vallitsevien olosuhteiden takia: joutuu esimerkiksi ottamaan vanhemman vastuuta vanhempien ollessa siihen vaikkapa alkoholismin takia kyvyttömiä. Tämä ajatussuunta taas veisi kohti lapsen huostaanottokynnyksen laskemista, varhaista puuttumista, sijaiskoteja ja myöhemmin perustettavia koulukoteja, kunnallisia "sisäoppilaitoksia". Ne voisivat jälleenrakentaa menetetyn luottamuksen reiluun yhteiskuntaan, luoda toivoa, kääntää nyt yksilötasolla negatiivisesti suuntautuvan tarmon (rähinä, epäterveet vertaisverkostot) hyödyllisen tavoitteelliseksi energiaksi - onhan sanottu, että kriittisimmät ja energisimmät häiriköt ovat usein lahjakkaita, saaneet "taivaalliselta rättivarastolta" paremmat hoksottimet.

Kirjoittaja tosin huomauttaa inhorealistisesti - Suomen amerikkalaistumisesta l. edesvastuuttomaan vapauteen suuntaamisesta mainitessaan - että yhteiskunta on muuttunut omanedun tavoittelun ylistyslauluksi, missä entistä tolkkua ei enää ole. Yhteiskunnan palveluista karsitaan, yhteiskunnan ja kansalaisen palvelupinnasta vähennetään väkeä, heidän toimintaedellytyksiä kuristetaan "säästöillä" - sen sijaan rahaa kylläkin riittää alati paisuvaan hallintoon ja sen konttoripalatseihin. Enää ei rakenneta kaukokatseisesti tulevaisuuden toimintaedellytyksiä (ne paranevat jäätikkömäisen vitkaan) koska tulokset eivät näy kvartaaleittain, ei edes vuositilinpäätöksissä: hössötetään lyhytnäköisesti... "instant gratification". Sellainen ei toimi, ei ole koskaan toiminut! Muinoin ihannoitu USA on näillä konsteilla vajoamassa banaanivaltioksi (rapautuva hyvinvointi, "Smith&Wesson"-laki yhä laajemmilla pahoinvoivilla seuduilla): miksi ihmeessä me valitsimme tuollaisen suunnan?

Muksujen häiriökäyttäytymiselle voi löytää pintaselityksiä vaikkapa energiajuoma-sokeripöhnästä, tai keskittymiskykyä tuhoavasta viriketsunamista, minkä digihömppäimmersio ja -saaste aiheuttaa: ei ole enää tilaisuutta ottaa ylikierroksia pois, käsitellä päässään/sielussaan arkista tapahtumakaaosta, ei aikaa itsensä unohtamiseen (flow) harrastusten tai puuhastelun parissa, ei laatuaikaa vanhempien kanssa. Juurisyy on tietenkin, etteivät vanhemmat voi tarjota mitä heillä ei itselläkään ole: aikaa eikä keskittymiskykyä, kun työ ja alati kiristyvä toimeentulo vievät siitä leijonanosan. Lapsihan heijastaa vain sitä totuutta jossa hän elää, ja niitä toimintamalleja jotka tässä "totuudessa" ovat hyväksyttäviä: esimerkiksi päähänpistostensa toteuttaminen väkivallalla tai jopa asetta käyttäen (jos meillä olisi USA:n kaltaiset lepsut aselait olisi Suvela jo "no go-zone"?). Tervettä toimintamallia taas ei ole, koska vanhemmatkaan eivät ehkä enää osaa sitä... eli ongelma on periytyvä (kuten monet tutkimukset osoittavat), ellei peräti geometrisesti kiihtyvä. Tässäkin mielessä sisäoppilaitos, irti kytkeytyminen nykyisyyden pirullisesta kierteestä, voisi olla eräs vaihtoehto.

"Race to the bottom"-yhteiskunta ei voi toimia: se on häiriintynyt, raaka, kykenemätön täyttämään tarvehierarkian (Maslow) ylempiä tasoja. Olisi kiireesti vaihdettava poliittista suuntaa yhteiskunnan tasolla, palattava kohti korkeahkolla verotuksella kustannettua pohjoismaista laajan hyvinvoinnin mallia. Rosa von Luxemburgia hieman muunnellen: "Hyvinvointi on yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa olevan hyvinvointia". Ankara verotus toki kismittää, mutta sillä rakennetaan perusvarmaa, rauhallista yhteiskuntaa, mikä sallii uudistumiset ja innovaatiot (nekin, jotka olivat jaloja yrityksiä - mutta valitettavasti vääriä), koko väestön henkisen ja luovan potentiaalisen avaamisen yhteiseksi hyödyksi. Amerikkalainen, aseman ja hyvinvoinnin perinnölliseksi muuttamaan pyrkivä feodaaliyhteiskunta ei ole vastaus tulevaisuuden ongelmiin, vaan perusluonteeltaan taantuva.

Koulu, "nuorten toivojen" tilanne, on nähtävä varhaiseksi indikaattoriksi trendistä, mikä on erittäin epäterve. Laajempi korjausliike olisi tarpeen, jotta Suomen lahoavat perustukset saataisiin taas kuntoon ennen kuin ne tärveltyvät vieläkin huonompaan kuntoon - varhainen korjaus on lopulta myös hyvää bisnestä: niillekin, joilla nyt menee lujaa. Ei ole kyse politiikasta, vaan ihan perisuomalaisesta asioidensa fiksusti järjestelemisestä, jotta myös huomenna olisi leipää pöydässä.

Käyttäjän Yhteiskuntajutustelija kuva
Janne Koski

Puolalaisissa kouluissa on tiukka kuri. Samansuuntaisia toimenpiteitä meillekkin.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1365747576095

Ote artikkelista:

"Opettajan solvaaminen on Puolassa rikos, josta voi tulla sakkoja oppilaan vanhemmille. Oikeus voi myös määrätä kuraattorin valvomaan oppilaan perhettä.

Ammattikunnan oikeusturvaa vahvistettiin, kun yleistä mielipidettä kuohutti tapaus, jossa oppilaat kaatoivat roskakorin opettajan päähän teknisessä koulussa Torunin kaupungissa. Kännykkävideo rienaavista oppilaista päätyi nettiin.

Paderewskin yläkoulussa kännykköjen käyttö on tunneilla kielletty. Jos kiellosta huolimatta näpyttelee vaikka tekstiviestiä, opettaja voi pyytää kännykän pöydälleen tunnin loppuun asti.

"Poikkeustapauksissa meillä on menettely, jossa oppilaan kännykkä otetaan kirjekuoreen talteen ja ainoastaan vanhemmat voivat sen noutaa koulusta""

Tuossa viimeksimainitussa kohdassa opettajalla on mahdollisuus antaa samaan syssyyn tiukkaa noottia vanhemmille siitä, kuinka ovat laiminlyöneet kasvatusvelvollisuutensa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Hyvä kirjoitus, mutta rikkesakkoajatus taisi olla vitsi tai sitten sitä ei oltu ajateltu loppuun asti, kuten edellä kommentoijat ovat todenneet. Kaija Kelhun ajatus apukoulusta on minusta se oikeansuuntainen ratkaisu. Kun oppimishaluton ja väkivaltainen lapsi tai nuori saadaan pois luokasta, niin luokka rauhoittuu ja opettajlle jää aikaa itse opettamiseen.

Käytännössä tämä apukoulu voisi olla apukoululuokka, jossa on yksi turvahenkilö koulunkäyntiavustajan muodossa ja erikoisopettaja. Tässä luokassa tavoite voisi olla, että yläkoulun jälkeen jokainen oppilas osaa lukea, kirjoittaa ja hallitsee peruslaskutoimitukset. Se on kansainvälisesti ihan siedettävä tavoite. Todellisuudessa nykykoulussa 25 % on pudonnut kyydistä ja heistä tulee osittain siksi häiriköitä. Käyttöön myös kolmen tason tasokurssit matematiikkaan ja kieliin. Näille kursseille joutaan tai päästään koulumenestyksen mukaan. Luokallejäänti myös käytäntöön. Ja sitten tärkein: Kououn ei pitäisi suvaita huonoa käytöstä eli haistattelua. Siitä pitää tulla välitön seuraus. Maailmassa on paljon maita, jossa tällainen huono käytös ei tule kuulonkaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

" Todellisuudessa nykykoulussa 25 % on pudonnut kyydistä ja heistä tulee osittain siksi häiriköitä. Käyttöön myös kolmen tason tasokurssit matematiikkaan ja kieliin. Näille kursseille joutaan tai päästään koulumenestyksen mukaan. Luokallejäänti myös käytäntöön."

Juuri näin minäkin ajattelen, ja samoin ajatteli jo aikanaan peruskoulun työryhmä matematiikasta ja kielistä. Vuosi taisi olla jotain 1968? Sitä vastustivat muistaakseni lähinnä poliitikot ja työryhmän ehdotuksia ei otettu ohjelmaan. Kaikki nyt eivät vain opi kaikkia, se meidän on jo rehellisesti tunnustettava.

Voin vain kuvitella oppilaita, jotka eivät pysy millään kärryillä mukana ja ainoaksi keinoksi osaamattomuudelle on häiriköinti, joka myös helpottaa omaa oloa. On sääli, että ihmisiä yritetään mahduttaa väkisin samaan muottiin. Myötätuntoni on heidän puolellaan ja sille pitäisi pikaisesti tehdä jotakin.

Haastattelin juuri äsken asiasta neljää eri ikäistä lastenlastani, joista nuorin on vasta kahdeksan vuotias. Heillä on onni ollut myötä, kun täällä Tapiolan kouluissa on kuulemma luokissa rauhallista ja opettajille ei kukaan edes voisi kuvitella haistattelevansa... Lukio-ikäinen taas totesi, että kolmesta varotuksesta lentää koulusta ulos, joten se asia on heillä ihan kunnossa. Uhkaus toimii jo etukäteen:)

Huonoa käytöstä ei pidä koskaan hyväksyä ja siitä olemme varmaankin melkein kaikki yhtä mieltä. Opettajien ammatti on jo muutenkin niin vaativa, ettei heitä pidä lisää kuormittaa huonolla käytöksellä, joka pitäisi kaikkien oppia jo kotona.

Käyttäjän Olli-PekkaLindgren1 kuva
Olli-Pekka Lindgren

Ehdottomasti tasokurssit takaisin matikkaan ja kieliin. Ihme että ne joskus mentiin poistamaan, ainakin itselleni oli tosi paljon aikanaan peruskoulussa hyötyä siitä, että tunneilla voitiin mennä asiassa eteenpäin. Suppeilla kielten kursseilla voisi myös sisältö olla toisenlaista, esim. enemmän kulttuuriin ja matkailuun painottuvaa ja laajoilla kursseilla olisi enemmän kielten rakenteita ja teoriaa. Ruotsin opetus voisi suppeilla kursseilla olla myös sentyyppistä, että se samalla parantaisi äidinkielen osaamista, koska usein ruotsin opiskelijoilla on jo ongelmia äidinkielessäkin.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Yksi myös mihin näin nuoren näkökulmasta olen törmännyt on vanhempien opettajien oppilaiden aliarvioiminen. En siis tarkoita että kaikki vanhat opettajat näin tekevät, mutta moni tekee.

Nuoret ovat oikeasti erittäin fiksuja. Nykyajan helppo elämä kuitenkin johtaa siihen että mennään sieltä missä aita on matalin jolloin käytöstavat ja suhtautuminen aisoihin saattaa olla sen mukaista. Kotonakin tilanne on mitä on. Näitä ns villejä nuoria pitää osaa käsitellä, jos heitä kunnioittaa, he kunnioittavat takaisin. Usein vanhoilla opettajilla näkee ns jumalkompleksia, jolloin sen sijaan että yritettäisiin päästä ongelmatilanteessa yhteisymmärrykseen, aloitetaan määräily, vähättely ja komentaminen. Nykynuori ei tällaiseen enää alistu, ja se johtaa usein tämän uutisissa olleen tapauksen mukaisiin tilanteisiin, missä opettajan ylimielinen asenne ja kaavoihin jumittuminen johtaa kaiken kunnioituksen menettämiseen. Alkaa vittuilu ja lopulta opettajan hermoromahdus. Yhteiskunta muuttuu, se, mitä lasten kasvatuksesta opetettiin 40 vuotta sitten ei ole enää nykyään ajankohtaista.

Minulla oli loistavia vanhoja opettajia, mutta usein kun näen tai kuulen opettajien ja oppilaiden välisiä ongelmia, on opettaja joko hiirulainen tai ylimielinen. Usein ongelma on myös nuoressa, mutta halusin vain tuoda tämänkin kuvakulman asiassa esille.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Opettajat voisivat ruveta käyttämään samoja digiaikakauden menetelmiä kuin oppilaatkin, ts. kamera vain esiin ja videodokumenttia kuvaamaan. Sen voisi sitten lähettää aluksi vaikka vanhemmille todisteeksi siitä kuinka heidän kullanmurunsa käyttäytyvät. Jos tämä ei auta niin sitten yleiseen levitykseen!

Käyttäjän JariKorpela kuva
Jari Korpela

Parempi keino mielestäni olisi ihan vain EROTTAA lapsi koulusta määräaikaiseksi ajaksi, esimerkiksi pariksi päiväksi, viikoksi tai kuukaudeksi kerrallaan. Erotuksessa lapsi laitetaan sairaalakouluun koko päiväksi (koska oppivelvollisuus tulee täyttyä), jossa lapset pääsevät juttelemaan esimerkiksi lastenpsykologeille ja suorittamaan annetut koulutehtävät. Nämä häiriköt tarvitsevat LÄÄKÄRITASON APUA. Häiriköitä ei mielestäni tule päästää kouluun häiritsemään muita, mutta heidän oppivelvollisuutensa tulisi silti täyttää. Heitä ei myöskään voi laittaa keskenään muiden häiriökäyttäytyvien pariin, etteivät voimista toistensa käytöstä, joukossa tyhmyys tiivistyy. Kun heitä autettaisiin oikeasti ammattimaisin ottein, voisivat he pikkuhiljaa voida palata kouluun.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Sairaala(koulu)paikkoja ei riitä edes oikeaan tarpeeseen. Ahdistuneet ja tuskaiset lapset joutuvat sinnittelemään koulussa, siinä sitten sinnittelevät luokkakaverit, opettajat ja perhekin.

Käyttäjän JariKorpela kuva
Jari Korpela

Kyse on loppuviimeksi vain hallituksen halusta järjestää tarpeeksi paikkoja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sen paremmin vanhemmilla kuin koulullakaan ei ole juurikaan käytössä tarpeeksi tehokkaita kurinpitokeinoja todellisiin ongelmatapauksiin. En siksi pidä oikeana menettelynä sakkorangaistuksia vanhemmille. Mitäpä muuta heidän nykyaikana oletettaisiin tekevän kurin palauttamiseksi kuin sanovan lapselleen rakastavaisesti, että "soo soo!". Sama koskee opettajia.

Alakansakoulua käydessäni kuri ei ollut ongelma lainkaan. Ei ainakaan opettajallemme. Hän oli 60-vuotias jo 20-luvulta lähtien opettajan toimessa työskennellyt nainen, syntynyt ilmeisesti vuotta ennen Bobrikovin murhaa. Luokassa ei säästelty tukkapöllöä, seisottamista, ravistelua, nurkkaan komentamista, jälki-istuntoa j.n.e. Niitä ei juurikaan sitten jonkin ajan päästä kyllä enää joutunut käyttämään, kun jokainen istui hiiren hiljaa pulpettinsa ääressä kaikki oppitunnit.

Varmaan on hyväkin, ettei aivan noin menetellä enää, mutta mitään kovin tehokasta ei ole tullut tilalle ja sitä osa oppilaista hyödyntää.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tuttua juttua minullekin. Alussa poikia riitti vähän joka nurkkaan seisomaan, ja jos äänähdystäkään kuului niin nurkassa meni sitten loppu tunti. Mutta kyllä se rauha luokkaan laskeutui muutamassa kuukaudessa. Vanhan opettajan karttakepin lyönnit pöytään olivat ainoat äänet mitä vielä hyvin muistan:)
Itse pelkäsin opettajaa ensimmäiset vuodet enemmän kuin oli edes terveellistä, vaikka kotona oli myöskin melkoisen kova kuri. Se oli sitä aikaa kun sanottiin, että kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

Eipä olisi kukaan lapsi uskaltanut opettajaa arvostella tai sanoa ylipäätään mitään, jos ei kysytty. Me pennut oltiin kuin ihmisen mieli..hajuttomia ja näkymättömiä:)

Nykynuoret ovat kyllä parhaimmillaan upeita, utelliaita, rohkeita, tiedonhaluaisia ja määrätietoisia nuoria, jotka ovat huomattavasti kehittyneempiä kuin me olimme siinä iässä. Puhekieli heillä monilla saisi vain olla vähän nätimpää ja kanssaihmisten huomioiminen myöskin vähän kohteliampaa, jos jotain toivoa saisi.

Kunhan vielä saataisiin nämä häiriköt hiljaiseksi, ainakin oppituntien ajaksi ja myöskin heikompien alistaminen ja kiusaaminen loppumaan. Näin koulukin voisi olla varsinainen tiedon- , ilon ja tyytyväisten ihmisten talo kaikille, niin oppilaille kuin opettajillekin. Kaunista utopiaako? Taitaa olla niin....

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Sana auktoriteetti liittyy harhaan, että olisi olemassa ihmistyyppi joka tulee ja käskyttää jämäkillä ideoillaan kaikki osalliset onnellisiksi ja rauhallisiksi ja rauha maassa siitä ikuisuuteen aamen.
En usko että on eikä tule olemaan ihmistä, joka kaikissa tilanteissa pystyy handlaamaan tilanteet oikealle tolalle.

Liittyy siihen kansan hellittelemään haavekuvaan, että olisi löydettävissä joku vahva johtaja, joka pistäisi yhteiskunnankin riitapukarit kuriin joka kerta uudestaan. Ja aina niin, että ratkaisu edistää kaikkien yhteistä etua. Ajatuksessa on sisäinen ristiriita, sillä tällainen auktoriteetti olisi tosiasiassa diktaattori, jonka käskytykset suosisivat toisia, toisten etujen kustannuksella. Ja diktaattoreita on ollut historiassamme riittävästi. Demokratiassa taas kehittyy oppositio, joka ennen pitkää sysää tällaisen käskyttäjän vallasta.

Tästä harhasta elävät kaikki uskonnot, muun muassa.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Lisään tämän tännekin. Hyvä, että koulumaailman aiheista nyt keskustellaan.

http://johannasirenkaplas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset