enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Yhä useampi oppilas pärjää heikosti

HS 10.2.    Raportti: Heikosti pärjääviä oppilaita Suomessa yhä enemmän

Matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa heikosti pärjäävien oppilaiden lukumäärä on noussut Suomessa viime vuosina, kertoo OECD:n tänään julkistettu raportti. Vuosien 2003–2012 välillä oppilaiden heikkotaitoisten oppilaiden määrä matikassa ja lukemisessa on noussut noin 5,5 prosenttiyksikköä ja luonnontieteissä vuosina 2006–2012 yli kolme prosenttiyksikköä.

Jyväskylän yliopiston professorin Jouni Välijärven mukaan muutos on dramaattinen ja kielteinen.

”Vuoden 2006 jälkeen heikosti osaavien oppilaiden osuus on kasvanut lukutaidossa Ruotsin ohella nopeammin kuin missään muussa maassa. Myös matematiikassa tulokset ovat heikentyneet voimakkaasti”, sanoo koulutuksen tutkimuslaitoksella työskentelevä Välijärvi.

Vanhoihin Pisa-tuloksiin perustuvan raportin mukaan etuoikeutettujen ja vähäosaisien oppilaiden ”sekoittaminen” kouluissa vähentää huonosti pärjäävien oppilaiden määrää. Sen sijaan se ei huononna hyvin pärjäävien oppilaiden koulumenestystä, jos oppilasaines ja opetusresurssit jakautuvat koulussa tasa-arvoisesti.

”Raportin tulos on tärkeä ja yhteys yllättävän voimakas. Se antaa vahvaa tukea niille periaatteille, joiden varaan suomalainen peruskoulu on rakennettu”, Välijärvi sanoo.

 

Muutos on dramaattinen, mutta käytännön opetustyötä tekeville tulos ei ole yllättävä. 

Vielä dramaattisempia uutisia tullaan otsikoimaan, kun mukaan tulevat viime vuodet, 2013-2015. Kuten aina, tutkimukset tulevat jälkijunassa, siksi ei olisi pahitteeksi, että kuunneltaisiin ajoissa myös opettajia, jotka ovat aina ajan hermolla.

Yleensä ei opettajia kuunnella.

Heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvua voidaan tarkastella kahdelta kannalta, jotain on tapahtunut koulussa, mutta myös koulua ympäröivässä yhteiskunnassa.

1.

Koulutuskeskusteluissa tuijotetaan aivan liikaa itse kouluun. Ei tajuta, että yhteiskunnassa voi tapahtua rajuja muutoksia, jotka vaikuttavat kouluun, tietenkin myös oppimistuloksiin.

Yhteiskunta on totisesti muuttunut, ei ole pyrittykään siihen, että kaikilla ihmisillä menisi hyvin. Suomessa köyhien määrä on kasvanut dramaattisesti. Meillä on puhuttu paljon suhteellisesta köyhyydestä, mutta pikkuhiljaa on alettava puhua absoluuttisesta köyhyydestä.

Todella köyhä on todella köyhä myös Suomessa. 

Köyhien keskuudessa on yllättävän paljon lapsiperheitä. Karmeaa on, että köyhyydestä on tullut periytyvää. Koulutuksen kannalta ongelmallista on, että köyhyys passivoi. Koulutuskaan ei enää nosta kuten vielä pari vuosikymmentä sitten.

Yhteiskunnan kahteen napaan on tunkua, vaikka siihen toiseen päähän ei halutakaan.

Ruokajono hätkähdyttää somessa – "Päättäjät eivät ymmärrä, millä rahalla jotkut tulevat toimeen" (MTV 5.2.2016)

Koulutuksen jatkuva hivuttava kurjistaminen on myös selkeä yhteiskunnallinen syy. Kurjistamista on tehty hallituksesta riippumatta koko ajan 1990-luvun lamasta lähtien.

Olen varma, että kurjistamisella on ollut selvä idea. 

Joidenkin ryhmien päämääränä on ollut viedä tilanne siihen pisteeseen asti, että aletaan huutaa yksityiskoulujen perään. Olen kirjoittanut asiasta jo monen vuoden ajan. Nyt keskiluokka suurissa kaupungeissa ratkaisee asian liikuttamalla lapsiaan ns. heikoista kouluista oletettuihin ns. hyviin kouluihin. 

Kaikkein hulluinta asiassa on, että esim. Helsinki on omilla päätöksillään vauhdittanut tätä kehitystä. 1990-luvun lopulla kouluja kehotettiin profiloitumaan, ja niin Helsingissä on peruskouluja, joissa on jopa pääsykokeita. 

2.

Itse koulutusjärjestelmä  on tehnyt lähes kaikkensa, että oppimistulokset laskevat.

Opetussuunitelmia on vaihdettu suhteellisen tiuhaan, on ollut koulujen opseja, kuntien opseja, alueiden opseja, nyt on vuorossa jonkinlainen valtiojohtoinen ops, jota kunnat on päästetty sorkkimaan. 

Opseissa on sekoiltu, on ajauduttu paniikkiratkaisujen sarjaan.  

Äidinkielen oppiminen on opiskelun suhteen ratkaisevaa. Koulussakaan ei lueta kuten pitäisi. Pienille oppilaille ei ehditä kunnolla lukea satuja, eivätkä isot oppilaat kerkiä lukea romaaneja. Kodeissa lapset eivät lue romaaneja juuri ollenkaan.

Nyt koulun nurkkiin rakennetaan guru cafeja, oppilaita sijoitellaan ympäri taloa yksikseen oppimaan. Hilpataan paikasta toiseen, oleskellaan käytävillä ja nurkissa. Saadaan ainakin tilasäästöä, kuten opetustoimesta on todettu.

Peruskoulussa ei oppimista pitäisi jättää oppilaiden vastuulle, lapset ovat vielä pieniä.

Lapset on koneellistettu sekä kotona että koulussa, kotona kännyköitä ja pleikkareita, koulussa tabletteja ja muita värkkejä, vaikka nykylapset janoavat ennen kaikkea rauhaa ja hidasta aikaa.

Pitkäjännitteinen asioiden opiskelu on useille lapsille vaikeaa, mikä näkyy siinä, että kaikki oppilaat eivät osaa mm. kertotaulua, kun he menevät yläkouluun. Ja nyt jotkut uskalikot ovat panemassa ulkoaluvun pannaan. He eivät ota huomioon mm. sitä yksinkertaista asiaa, että matematiikka perustuu melkein aina ennen opittuun, jakolaskua ei opi ilman kertotaulun hallintaa.

Hyvin yllättävää on, että Välijärven mukaan Pisa-tutkimus kertoo, että oppilaiden tason mukainen ryhmittely esimerkiksi matematiikan tasoryhmiin on yleistynyt myös Suomessa.

Kovin on meillä lyhyt muisti, 1980-luvulla todettiin, että tasoryhmät kasvattivat tasoeroja, heikot heikkenivät entisestään.

Inkluusion, erityisoppilaiden sijoittelu normiluokkiin, vaikutus ei vielä näy tuloksissa. Opettajat joutuvat keskittymään muutamaan oppilaaseen, kun luokassa ei muuta apua löydy. Apua luvattiin, mutta sitä ei tullut.

Inkluusion myötä opetuksen tasoa on jouduttu laskemaan, koska muuten heikosti oppivat oppilaat väsähtävät, mikä usein merkitsee häiriöitä luokissa.

Isoissa kaupungeissa myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on selkeästi kasvanut, mikä vaikuttaa oppimistulosten laskuun.

Yksittäisillä kunnilla on peruskoulun suhteen liikaa päätäntävaltaa. 

Osa kunnista on pitänyt peruskouluaan säästöautomaattina, jotkut kunnista ovat niin pieniä, että niissä ei ole riittävästi osaamistakaan.

Kun siirrytään maakuntahallintoon, on hyvin mielenkiintoista nähdä, siirtyykö peruskoulutus maakuntien ohjantaan ja hallintaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan. Silloin ainakin kouluhallinnon osaaminen tiivistyisi, samalla voitaisiin selvästi pienentää kuntien kouluhallintoa.

Toivottavasti v. 2016 opetussuunnitelman jälkeinen ops olisi keskitetty ops, jossa kunnallista osuutta ei olisi lainkaan. Tänään kuulin, että Vantaalla on suunniteltu niin, että koko peruskoulun kielioppi opiskeltaisiin alakoulussa. Viides- ja kuudes luokka sujuukin sitten rattoisasti kielioppihölkässä

Tapetaan viimeinenkin into romaaneihin ja lukemiseen. Siinä sitten ollaan.

http://www.properuskoulu.net/2016/02/yha-useampi-oppilas-parjaa-heikosti.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

''Matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa heikosti pärjäävien oppilaiden lukumäärä on noussut Suomessa viime vuosina''

Ei kai tuo ole yllätys opettajille, kun maalikko on huomannut saman jo aikoja sitten.

Opiskelulle pitäisi olla motivaatio. Pelkkä peruspäiväraha ei motivoi liikoja rehkimään koulussa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1
>Ei kai tuo ole yllätys opettajille, kun maalikko on huomannut saman jo aikoja sitten.

ooo

Eivätkä taida maallikot osata paljoa enempää.

Tulee mieleen kun radiotoimittaja kulki taannoin kadulla, teki ohjelmaa ja kyseli ihmisiltä paljonko on puoli kertaa puoli ....

Tuloksilla Suomi olisi voinut päästä BBC:n ja CNN: n ym kanaville.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Kari Uusikylä: "Seiskan todistus ei tarkoita seiskan lasta

"Vanhemmista on aina ollut kiva, että oma lapsi pärjää. Tämän ajan henki on, että lisäksi pitäisi olla parempi kuin muut", professori Kari Uusikylä sanoo.
"Samaa vertailua on kaikkialla, koulussa ja harrastuksissa ja työpaikoilla. Se on vahingollista joka paikassa.

Kun lapset tuovat kokeita kotiin, monet vanhemmat kysyvät ensimmäiseksi, mitä sait. Seuraava kysymys on, mitä muut saivat kokeesta. Lapsesta voi syystä tuntua, että oma ponnistelu ja menestys ei kelpaa vanhemmille, jos joku muu on ollut parempi.

Lasten niskaan kasataan nyt liikaa paineita. Tulevaisuusosaaja on koulutuspolitiikan päivän sana. Poliitikkojen suuri visio on, että Suomi nousee 2030-luvulla osaamisen huipuille – ja vastuu siitä on tämän päivän lapsilla. Ollenkaan ei ajatella, että lapset elävät tätä päivää. Lasten ei tarvitse miettiä kestävyysvajetta vuonna 2045.

Turvallisuus on kaiken lähtökohta. Lapset tarvitsevat turvallisuuden tunnetta ja hyväksyntää koulussa ja kotona. Tähän liittyy se, että lapset saavat kehittyä omaan tahtiinsa.

Poikien huonommasta koulumenestyksestä on tehty iso ongelma. Minusta se ei ole iso ongelma, kunhan kotona ja koulussa vain käsitetään, että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja saavat kehittyä. Silti pojille ei pidä antaa erivapauksia. Läksyt on tehtävä.

Kaikkein tärkeintä on, että lapsilla on koulussa hyvä olla. Koulu ei saa ahdistaa eikä masentaa eikä pelottaa. Vain siltä pohjalta lahjakkuuskin voi kehittyä.

Kaikki lapset eivät ole superlapsia. Toisaalta kaikilla lapsilla on varmasti lahjoja. Vanhempien ja opettajien pitäisi yhdessä löytää ne lahjat ja auttaa lasta niiden kehittämisessä.

Hyvät koenumerot eivät tarkoita samaa kuin lahjakkuus. Suomessa koulu ja vanhemmatkin arvostavat eniten tietynlaista lahjakkuutta: teknistä, luonnontieteellistä ja kielellistä. Minne unohtuivat kaikki muut? Mitenkäs taiteelliset lahjakkuudet ja käden taidot ja sosiaalinen lahjakkuus? Jostakin lapsesta voi tulla loistava runoilija tai soitinrakentaja tai esiintyjä tai luontokuvaaja.

On tärkeää, että lapsi saa itse löytää oman juttunsa. Vain niin elämästä voi tulla onnellista.

En kannata sitä, että lapsia palkitaan koenumeroiden perusteella ”saat kympistä kympin” -tyylisesti. Mieluummin voisi vaikka kouluvuoden päätteeksi palkita työnteosta ylipäätään. Lisäksi ahkeruudesta voi palkita, vaikka koe olisi mennyt huonosti.

Lapsensa menestyksestä saa iloita, mutta koskaan sitä ei saa pitää rakkauden ja hyväksymisen edellytyksenä.
Koenumeroita paljon tärkeämpää on, miltä lapsesta itsestään tuntuu. Jos on tasapainoinen kympin oppilas, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta jotkut vanhemmat ovat valmiita pistämään lapsensa painekattilaan, jotta niitä kymppejä tulisi. Se on väärin ja vahingollista.

Myös lapsen, joka saa koulussa seiskoja, pitää kelvata kaikille, vanhemmille ja koululle ja yhteiskunnalle. Vanhempien pitää ehdottomasti ymmärtää, että seiskan koulutodistus ei tarkoita seiskan lasta.

Lapsensa menestyksestä saa iloita, mutta koskaan sitä ei saa pitää rakkauden ja hyväksymisen edellytyksenä."

Kari Uusikylä on kasvatustieteen emeritusprofessori, joka meinasi itse aikoinaan jättää koulun kesken.

SUURIN virhe oli tuoda kouluihin(kin)ns.moniammatilliset asiantuntijaryhmät,kuten kaikkialla on nykyään vahtaamassa vanhempia ja heidän lapsiaan.Kun lastensuojelu on nykyään sairasta kyttäämistä ja huoliseulontaa,neuvolasta koulun penkille asti,ja vielä sinne 18 vuotiaaksi ,ei hyvä.Varhaiskasvatus joka päivähoidon tilalle tungettiin,pakollinen esikoulu,ruotsin kielen aikastaminen (nykymaailmassa,ei tulevaisuuden kieli)Kaikki nämä menneen maailman ns.uudistukset,joilla ei haeta kuin eräiden alojen duunareille tekemällä tehtyä hommaa.

Ennen käytiin koulua,nyt lapset ovat jatkuvan ARVOSTELUN kohteita,vanhempineen.Arviointeja olevinaan,hui hai,kaukana siitä,kun lapset arvostellaan ja valitaan jo päiväkoteihin vanhempien taustojen mukaan.Kokoomuksen ja keskustan arvoihin perustuva LUOKKAYHTEISKUNTA,jossa pienituloisten ja köyhien lapset ovat pohjasakkaa,sekä ne sossujen LUOKITTELUJEN mukaiset RISKIryhmien lapset,joita asennevammaisesti ja ennakkoluuloisesti vahdataan ja vainotaan suorastaan.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Ilona...

Arvioinnin suhteen olet oikeassa. Elämme jonkinlaista kouluarvioinnin aikakautta. On todistuksia, itsearviointeja ja arviointikeskusteluja. Kokeet ovat tietenkin kaiken päälle.

Siinäkin olet oikeassa, että numeroita tuijotetaan liikaa. Tosin yhteiskunta on hyvin kilpailullinen muutenkin. Kilpailu opiskelupaikoista ja varsinkin töistä on kovaa,

Numero seiska pitäisi palauttaa takaisin kunniaan, nyt joillekin perheille kelpaavat vain ysit, ja lapset voivat saada niitä mainitsemiasi paineita.

Professori Uusikylää kannattaisi jokaisen päättäjän kuunnella.

https://www.facebook.com/groups/164404896921079/

Suomi on nykyään takuuvarma luokkayhteiskunta, tehtiin väkisin.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

"Opetussuunitelmia on vaihdettu suhteellisen tiuhaan, on ollut koulujen opseja, kuntien opseja, alueiden opseja, nyt on vuorossa jonkinlainen valtiojohtoinen ops, jota kunnat on päästetty sorkkimaan."

Onhan jo pitkään ollut niin, että poliitikot päättävät tuntijaon ym. ja sitten OPH laatii opetussuunnitelman perusteet, jotka ovat normiohjausta. Sitten paikalliset opetuksenjärjestäjät tekevät paikallisen opetussuunnitelman käyttäen liikkumavarna niin kuin tahtovat. Useimmissa kunnissa se on samalla sitten joka koulun ops; kosmeettisin eroin vaikka kielivalikoiman suhteen. Nyt vielä kevätlukukauden ajan luokilla 1-6 voimassa olevat perusteet ovat vuodelta 2004, eli kovin usein ei ole täyspäivitystä tehty.

Huomiosi ovat muutoin pääosin tuttuja. Itse olen ihmetellyt ihan perusporvariperheiden, siis ei köyhien tms. ongelmissa pyörivien, lasten heikentyviä arkitaitoja: syödään sotkien ja hilluen kuin kaksivuotiaat, pukeminen ei suju, itkukin kuulostaa monella 2-3v ikäisen holtittomalta parkumiselta. Eipä ne oppimisvalmiudetkaan kovin hääppöisiä ole, kärsivällisyys on näillä hahmoilla päästäisen luokkaa ja jotain omakeksimää pitäisi saada tehdä koko ajan eikä open suunnittelema ohjelma ja ohjaus kelpaa. Hyvin monet pienet pojat ovat silmät päässä pyörien kadoksissa ja tavoittamattomissa pelimaailmoissaan koulupäivänkin aikana. "Tavallisia" lapsia löytyy lähinnä tytöistä.

Ja nykyään saa myös kuulla pienimpienkin suusta, että mulla on hei aadeehoodee, emmä pysty, ei mun tartte. Lapset pidetään mukana aikuisten palavereissa ja he joutuvat kuuulemaan kaiken, mikä ennen hoidettiin aikuisten kesken lapsen parasta ajatellen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Minusta juuri kertotaulun opettelu oli sitä koneellistamista koulussa mitä suurimmissa määrin. Osaatko muuten kertoa mihin se perustuu?

Romaanien lukemisesta minulla sitten löytyy kyllä kanta..ja se ei ole varmaankaan mieleisesi.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Vellu...

En täysin ymmärrä kysymystäsi.

On asioita, jotka täytyy osata, jotta pääse eteenpäin. Kertotaulu on yksi sellainen asia. Matematiikassa pitää osata kertotaulu, se on kuin luuranko, joka pitää asiat kasassa.

En näe kertotaulun harjoittelussa mitään koneellistamista, oppiminen on hyvin inhimillistä toimintaa.

Romaanien vaihtoehtona on tietokirjojen tai vaikkapa sanomalehtien lukeminen. On ihmisiä, jotka eivät lue juuri mitään. Jos ei lue, ei opi kirjoittamaankaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Koneelle kerrotaan valmiit vastaukset,ei opeteta miksi vastaus on mitä on.

Miksi juuri kertotaulussa on oleellista opetella vastaukset,kun niitä ei opetella plus- ja miinuslaskuistakaan vaan tärkeämmäksi nähdään opettaa miten vastaus saadaaan.

Se on vähän sama kin piin kanssa. Oleellista oli muistaa lukuarvo,mutta ei kerrota mistä tämä luku tulee. Vielä tänäkin päivänä voin kysellä ihmisiltä melko rauhallisin mielin tietääkö he mikä pii on ja vastaus on kielteinen. Minusta tämä kertoo jotain oleellista
koneellisesta opettamisesta. Vastauksia tärkeämpää olisi opettaa keinot löytää ne oikeat vastaukset. Vasta,kun ihminen itse oivaltaa,niin hän todellakin oppii ja osaa. Sitä ei konemaisesti saa kaadettua päähän. Tämä on tietty vain minun näkökulmani asiaan,mutta kaiken keskiössähän on se,että mitä koulutukselta halutaan. Jos halutaan itse oivaltavia ihmisiä,niin työvoimaksi/byrokraateiksi kouluttaminen pitää lopettaa missä nähään vastaukset oivaltamista tärkeämpänä.

Vastauksessasi piilee ehkä enemmän vastausta itsellesi ja esille nostamaasi ongelmaan kuin voisit yhtäkkiä itse kuvitella.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell Vastaus kommenttiin #9

Vellu...

Kertotaulun opiskelu alkaa toisella luokalla. Opetus on kaikkea muuta kuin koneellista. Kertotaulua opetetaan erilaisin mallein, ja pyritään siihen, että lapsi ymmärtäisi kertotaulun idean.

Moni muistaa koulusta yleensä vain sen "runttausvaiheen", kun kaikki oppilaat eivät ole omaksuneet kertotaulua. Silloin on pakko puristaa ja treenata, jotta homma toimii. Yleensä runtataan kolmannella ja neljännellä luokalla.

Sellainen oppilas, joka hallitsee kertotaulun, pitää tietenkin kertotauluharjoitteita tylsinä. Joissakin asioissa koulussa pyritään "ylioppimiseen" niin, että asia jää suorastaan oppilaan "selkärankaan". Osaaville annetaan myös innostavia tehtäviä.

Jotkut oppilaat treenaavat lisää laaja-alaisen erityisopettajan tuella.

Tosiaan nyt ollaan siinä tilanteessa, että kaikki oppilaat eivät hallitse kertotaulua, kun he menevät yläkouluun, mikä entisaikoihin nähden on suorastaan tavatonta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #11

"Kertotaulua opetetaan erilaisin mallein, ja pyritään siihen, että lapsi ymmärtäisi kertotaulun idean."

Ei se nyt ihan noin meillä mennyt..se meni näin: opettaja kertoi,että 1kk kaikkien pitää osata kertotaulu. joka matematiikan tunnille piti olla opeteltuna yksi kertotaulu ja siitä pidettiin kirjallinen koe ja kuukauden päästä sitten piti olla kaikki hanskassa ja siitä pidettiin taas kirjallinen koe. Ei mitään puhetta siitä kertotaulun ideasta tai siitä mihin sitä voidaan soveltaan. Sitten se oli sitä pänttäämistä missä luettiin kotona 2*2=4,2*3=6,2*4=8 jne. Juuri tällä tavalla saadaan tinkimättömiä byrokraatteja,koska joku oppikin ne perhana vain järjestyksessä sanomaan oikean vastauksen ja jos järjestys muutettiin ei vastausta tiedetty..eli oltu ymmärretty koko kertolaskun ideaa.

Nyt en koita sanoa,että kertotaulun osaaminen olisi väärin tai epäsuotavaa vaan koitan sanoa siitä opetustavasta miten se opetetaan tai ainakin minulle opetettiin.

Pekka Iiskonmaki

#5
Kaikki toiminnot perustuvat matematiikkaan ja kertotaulu on siinä yksi peruselementeistä.

Muutenhan matematiikka on todella helppoa. Tarvitsee osata vain neljä asiaa.

Yhteen, vähennys, jako ja -kertolasku.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Osaatko sitten kertoa miksi ei jakolaskujen tuloksia tarvinnut opetella ulkoa?

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Vellu...

Jakolaskuja on loputon määrä, niitä ei voi opetella ulkoa. Kertotauluun, 1-10, kuuluu vain rajattu määrä yksinkertaista muistettavaa.

Jakolasku on aina myös kertolaskua.

Kaikkien on osata jakolaskun periaatteet, vaikka aika moni myöhemmin tulee käyttämään laskinta.

Jakolaskua tarvitaan nopeissa prosenttipäässälaskuissa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #13

ja koska jakolasku on aina myös kertolaskua niin silloin kertolaskujakin on lukematon määrä. Eiks vaan.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell Vastaus kommenttiin #17

Vellu...

Vaikka koit, että kertotaulua päntättiin, niin oppikirjoissa kyllä selvennettiin tehtävien avulla kertolaskun idea.

Joo, kyllä kertolaskujen määrä on rajaton, mutta itse perinteisen kertotaulun laskujen määrä on rajallinen. Kertotaulu koostuu lukujen 1-10 kertotaulupareista.

Mikäli kaksinumeroisiin ja sitä moninumeroisempiin kertojiin mennään, niin puhutaan rajattomasta määrästä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #20

Toki,kirjoissa on lähes kaikkiin asioihin vastaukset. Mutta siltikään ihmiset eivät tiedä niitä.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Täällä taas huudellaan kaikenlaisia ihmeellisyyksiä. Kymmenjärjestelmässä kaikki peruslaskutoimitukset palautuvat lukujen 0-9 välisiin laskuihin. Tietysti jokainen numero edustaa paikkajärjestelmän mukaista kymmenen potenssia.

Tietysti satojen ja tuhansien laskutoimitusten jälkeen muistaa ulkoa tulokset näiden lukujen (0-9) eri summista/erotuksista ja tuloista. Ja kun muistaa kertotaulun, jakolaskut 0-100 alueella ovat helppoja.
Siihenhän se alaluokkien satojen ja satojen 7+5=?, 5*4=? -laskujen tekeminen tähtää. Näitä muistiin iskostuneita tuloksia soveltamalla on helppo laskea ja käsitellä suuriakin lukuja. Esim. 7+8, 7x75, 8x4300, 45/9. Väittääkö joku, että 8x4000 ja 8x300 ovat ylivoimaisen vaikeita laskuja?

Koko peruskoulun "matematiikka" on yhtä lukujen pyörittelyä ja kuvausten muuttamista laskuiksi. Tämän osaaminen melkeinpä riittääkin usealle koko elämäksi. Juuri sitä arkilaskentoa. Aika outoa, että sitä ei sitten osata? Opetuksessa vika?

Ilman hyvää peruslaskutaitoa opiskelu kärsii kun ei voi keskittyä itse asiaan. Vastaavasti suuri osa opiskelusta perustuu lukutaitoon, joten siihenkin tulisi panostaa heti alaluokilla, vaikka sitten muiden lukuaineiden kustannuksella. Paremmin niitä oppii, jos kun lukeminen sujuu.

IMO olisi hyvä heittää ne laskimet mäkeen peruskoulussa aina kun ilmankin pärjää Toki niitä välillä tarvitsee, esim. likiarvojen hakemiseen ja muuhun. Turha käyttää aikaa vaivalloisiin laskuihin sitten kun ne osaa itsekin tehdä.

Jospa poimittais uudesta opetustavasta hyvät puolet ja sitten vaikka jo eläköityneiltä opettajilta kokemuksia ja tietoa.

Joku nyt tuohtuu ja muistuttaa, että nykyään on tietokoneet ja muut apuvälineet. Niitäkin on muuten helpompi käyttää kun osaa itse jotain. Ihan turha tuoda tabletteja luokkaan jos kukaan ei oikein tiedä mitä on tarkoitus tehdä ja miten.

Toinen "ongelma" tietotekniikassa on se, että melkein kaikki vekottimet ovat nykyään niin helppokäyttöisiä ja kehittyneitä, ettei käyttö vaadi eikä opeta mitään. Kaikki tapahtuu napista painamalla ja loppuajan voi surffata netissä ja lähettää kuvia Instagramiin. Siinä ne on nykyajan IT-taidot. Nuoret osaa jne. :)

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Eero...

Nimenomaan noin, olet asian ytimessä.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Lopuksi vielä...

Oppiminen jos mikä on hyvin inhimillistä toimintaa. Kaikki oppivat eri tahdissa, ja saman asian oppimiseen tarvitaan usein eri menetelmiä eri oppijoille.

Monipuolisuus on valttia oppimisessakin.

Esim. kertotaulun oppimiseen on kivoja tietokonepelejä, jotka motivoivat monia lapsia.

Käyttäjän AntonErpalo kuva
Anton Eräpalo

"Kertotaulun oppimiseen on kivoja tietokonepelejä" , siitä ei vielä niin kauaa ole ettenkö itse olisi näitä pelejä nähnyt. Opetuspelit ovat niin surkeasti tehtyjä koska niille ei ole kelvollisia markkinoita joten ei ole rahaa jolla teettää.

Kieliopin "netti-tehtävät ja -pelit olivat kauhu luokassa", onneksi fiksuna oppilaana huomasin ja opastin muita että kaikki vastaukset ovat tehtävien lähdekoodissa niin loppui niidenkin tekeminen.

Pelit jotka liittyvät rakentamiseen ja taloudenhallintaan toki auttavat matematiikassa ja oikeasti peleiksi tehdyt pelit ovat opetukseenkin parempia kuin "opetus"pelit.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ongelma kuvitellaan ratkaistavan digitekniikalla, joka on yksi ongelman syistä.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Vielä...

Periaatteessa lapsen pitäisi kokea matematiikka älyllisenä leikkinä. Silloin opiskelu on kivaa, vähän kuin shakin pelaaminen.

Matematiikka alakoulussa on yksi suosituimmista oppiaineista, siksi sitä on kiva opettaakin.

Ikävää, että esim. Vantaalla uudessa opetussuunnitelmassa kuutosilta vietiin yksi viikkotunti pois. Se meni ruotsiin, mikä on outoa. Mieluummin sen ruotsin olisi saanut opettaa yläkoulun maikka.

Mielestäni matematiikkaa voisi olla yksi tunti per päivä, mutta sitä ei voida tehdä, koska viikkotuntien yhteismäärä on rajallinen. Jos yhteen oppiaineeseen tulee lisää, se viedään aina jostain muusta oppiaineesta pois.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Periaatteessa lapsen pitäisi kokea matematiikka älyllisenä leikkinä. Silloin opiskelu on kivaa, vähän kuin shakin pelaaminen."

Olet siis kuitenkin samaa mieltä kuin minäkin,mutta silti olet myös sitä mieltä,että "näin vain pitää tehdä" Sitten harmittelet koulumenestyksen laskua oppilaissa.

Vastausten ulkoaoppimisessa ei ole mitään älyllistä leikkiä vaan pitäisi saada se lapsi _oivaltamaan_,kokemaan ahaa-elämyksen jne. sen "älyllisen leikin" kautta itse.

Toki toivon nykyään koulussa jo olevan sellaista.

Pekka Iiskonmaki

#23
Suomen taloudellisesta tilasta päätellen on kertotaulu jäänyt päättäjille vieraaksi.

Vellu. Kertotaulusta on hyötyä. Saat palkkaa 6 euroa tunnissa ja viikossa teet töitä 40 tuntia. Paljonko saat palkkaa viikossa? Oikea vastaus on myös todella vähän.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

No eihän se ole voinut jäädä,kun se pitää kerran ulkoa opetella..jota olen tässä juuri koittanut sanoa. Se jopa opeteltiin järjestyksessä ulkoa ja kun järjestystä muutettiin niin ei tiedetty vastausta. Siinä sinulle se syy.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Argh...

Niin paljon pelkoa, ahdistusta ja ennakkoluuloja.

Miksi Kai-Ari Lundell vaipuu koko ajan enemmän ja enemmän kauhistelevan ja huonoilla asioilla jopa ilakoivan "mitäs minä olen sanonut" -tyypin profiiliin. Aiemmin kirjoituksissa oli toki omaa ajatusta ja pohdintaa, mutta myös ratkaisuehdotuksia ja realismia.

Pitää kirjoittaa ihan vastine tekstiin ei kommentti tähän riitä.

Mitä tulee kertotaulun opiskeluun niin se drillaaminen ja ulkoaopiskelu tehdään siksi, jotta se vapauttaisi sitä muistia ja aivojen työn tekemistä siihen oivaltamiseen ja ajatteluun, kun ei joka kerta tarvitse laskea allekkain niitä asioita. Kyllä ne yhteen- ja vähennyslaskutkin on automatisoitunut kymmenjärjestelmän osalta siellä päässä.

ARGHA!!!

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Timo...

Itse asiassa komppasin aika lailla Välijärveä ja uutta OECD:n raporttia.

Ei voi kiistää, etteikö oppimistulokset olisi pudonneet selvästi aikavälillä 2003-2012, eikä siinä tutkimuksessa ole aivan viime vuosia ollenkaan. Esim. inkluusion merkitys puuttuu siten kokonaan.

Ilakoinnista ei ole kyse, koska kehitys on ollut nähtävissä jo pitkään. Ei ole pelkoa, ei ahdistusta, ei ennakkoluuloja.

Muutenkin oppimistuloksien kehitystä voitaisiin tutkia muutenkin kuin pelkkien oppimistestien mukaan. Kasvatustiede tutkii asioita usein ahtaasti pelkästä koulun näkökulmasta. Yritin tuoda esiin, että Suomessa on tapahtunut melkoista yhteiskunnallista murrosta. Voi olla tässä kehityksessä koulua on viety kuin "lastua lainehilla".

Kaikki tietävät, että oppimiseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin opettaminen ja koulu. Tutkimusnäkökulmaa pitäisi laajentaa, mukaan pitäisi ottaa yhteiskuntatieteilijöitä, sosiologeja jne.

Ainakin kertotaulusta olemme näemmä samaa mieltä :)

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Myönnettäköön, että lukaisin blogitekstin liian nopeasti ja liian tunteella ja missasin jotenkin kommenttisi eriarvoistumisesta ja köyhyyden vaikutuksista, jotka ovat ehkä niitä tärkeimpiä pointteja siinä OECD:n raportissa.

Joten urheilutermein nostan tässä kohtaa käteni pystyyn virheen merkiksi. Oma mokani kun en osannut yhdistää tekstiä kokonaisuudeksi.

Vaikka yksityiskoulut mun mielestä vois ihan hyvin olla tukemassa julkista perusopetusta. Jos joku haluaisi maksaa 25000€ opetuksesta, jota saa ilmaiseksi niin siitä vaan.

Matikka ja äidinkieli vaativat syvällistä oppimista ja matikka erityisesti drillaamista ja automatisointia, muuten koulun oppisisällöt ovat muutenkin niin monella tavalla pintaraapaisuja, että koko homma pitäisi runtata ylösalaisin ja uudenlaiseksi. Itse kirjoittelen siitä asiasta pitkää utopistista blogitekstisarjaa, koska olen sitä mieltä, että utopioita kannattaa tavoitella.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Japani: vanhempien on valittava yhä aikaisemmin mikä heidän lapsistaan "tulee isona" ja sitten koulut, päiväkerhot ja valmennuskurssit valitaan sen mukaisesti. Minkäänlaisille kokeiluihin ja myöhemmin harha-askeliksi osoittautuneille valinnoille ei ole milliäkään tilaa. Ja voi sen perheen lasta, joka pettää vanhempiensa odotukset epäonnistumalla. Vaikka epäonnistuminen ei johtaisikaan itsemurhiin kuten Japanissa on ollut pelottavan yleistä (esim. yliopiston vaikeissa pääsykokeissa hylyn saanut nuori saattaa tappaa itsensä sukunsa kunnian säilyttääkseen), ennustan pahoinvoinnin lisääntyvän mm. masennuksen muodossa.

Tähän suuntaan ohjaa myös nykypäättäjien politiikka nykyistä hallitusta myöten. Tehokkuus ei ole enää väline vaan arvo itsessään ja opiskelijoita rangaistaan entistä enemmän virheistä. Siis virheistä jotka johtuvat ennen kaikkea siitä, ettei kenelläkään ole kristallipalloa josta voisi nähdä tulevaisuuteen. Esimerkkinä mainittakoon opintotuen poistaminen toiseen korkeakoulututkintoon. Se on tarjonnut uuden mahdollisuuden niille, jotka ovat havainneet ensimmäisen alan itselleen sopimattomaksi tai huomanneet, ettei töitä ole riittävästi. Vaan ajan hengen mukaan toinen tutkinto nähdään tuhlauksena ja "ylimääräisenä luksuksena", vaikka korkeakoulututkinnon suorittaminen on niin iso, useamman vuoden urakka, että aniharva siihen vain huvikseen ryhtyy. Mutta tästä huolimatta nuorten pitäisi sukupolvi sukupolvelta yhä aikaisemmin pystyä ennustamaan mille alalle heillä on edellytkset, mikä heitä kiinnostaa ja millä alalla on töitä sitten kun he valmistuvat. Mistä saataisiin heille moiset ennustajan lahjat?

Mutta tällainen on ajan henki. Ehkä tämän kaiken suomalaiset ansaitsevatkin, sillä hehän tällaista politiikkaa itsekin äänestävät. Sääli vain, että muutoksen kielteiset vaikutukset tulevat kuitenkin vasta myöhemmille sukupolville eikä tällaista yhteiskuntaa tällä hetkellä rakentaville ikäluokille.

Reijo Jokela

Jotenkin vain tuntuu yhä uskottavammalta selitys noista Suomen menestyksistä PISA-tutkimuksissa, että menestys verrattuna muuhun läntiseen maailmaan on seurausta siitä, että opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset ovat täällä jälkijunassa päässeet tuhoamaan opetuksen. Aasiassa ollaan vielä enemmän jälkijunassa ja tulokset eivät putoa.
Luokassa oli ennen opettaja ja yksi opetusohjelma ja säännöt joita noudatettiin.
Nykyään opettaja on viihdevastaava, jonka tärkein tehtävä on huolehtia, että kaikilla on hauskaa omilla ehdoillaan.
Nämä ovat muuten muistaakseni jonkun opettajan näkemyksiä, ei omiani.

Käyttäjän SeppoIlvessalo kuva
Seppo Ilvessalo

Löytyipä yksi kommentti, joka tuntuu järkeenkäyvältä ja uskottavalta. Itse olen vuosien varrella ihmetellyt näitä keskusteluita ja sitä, miten erilaiset oppimis- ja keskittymis- ja muut ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän vuosien varrella , vaikka opetustyötä on valjastettu kehittämään jos jonkinlaisia asiantuntijoita. Omana kouluaikanani ei ollut psykologeja, kouluavustajia , eityisluokkia ja " erityisymmärtäjiä" kehittämässä koulutyötä. Numeroitakin annettiin ja ne ymmärrettiin arvioksi siitä, miten oli opetuksen annin omaksunut asteikolla kiitettävä - ala-arvoinen. Luokassa piti antaa opettajalle ja muille oppilaille työrauha. Sitä pidettiin ihan normaalina ja hyvään käytökseenkin kuuluvana. Jos ei antanut, joutui jälki-istuntoon, reksin puhutteluun ja lopulta pakkolomalle. Jälki-istuntoja harva viitsi ottaa enkä muista kenenkään halunneen pakkolomalle. Vanhempien en muista juosseen koulussa haukkumassa opettajia, jos oppilaan huonosta käytöksestä oli heille valitettu. Johtuikohan se siitä, että silloin hyvä käytös oli arvo sinänsä ja käytökseen kohdistunut moite otettiin vakavasti?
Oppikouluun oli pääsykokeet, joihin osallistuminen mittasi ymmärtääkseni halukkuutta päästä opin tiellä eteenpäin ja menestyminen niissä ennusti mahdollisuuksia menestyä jatkossa. Kokeiden läpäisy hyväksyttävästi oikeutti siirtymään seuraavalle luokalle eikä silloinkaan katsottu sitä, millaisesta perheestä tulit tai mihin olit menossa. Tulokset ratkaisivat niin kuin ääni Voice of Finlandissa. Opettaja oli luokassa pomo, minkä kaikki hyväksyivät, oli hän hyvä tai huono. Pomo kuitenkin, jonka oikeutta pitää järjestystä ja varmistaa työrauha ei kyseenalaistettu, vaikka ammattitaito toki arvioitiin suhteessa toisiin opettajiin asteikolla erinomainen- ala-arvoinen. En ole huomannut, että itse tai oma ikäluokkani yleensä olisi jotenkin kärsinyt siitä, että pänttäsimme joitakin asioita ulkoa, saimme arvosanoja ja kunnioitimme toistemme ja opettajan työrauhaa, opettajan hellästi tai vähemmän hellästi opastamana. Samalla opimme sen, mikä työelämässäkin on väistämättä edessä. Jokainen henkilö rankataan työyhteisössä työsuorituksensa ja käytöksensä / sosiaalisten taitojensa kautta, halusimme sitä tai emme. Kaikki eivät sitä kuitenkaan tunnu nykyään enää ymmärtävän, vaan vierittävät syyn työyhteisössä epäonnistumisestaan esimiehelle. Lieneekö heijastuma siitä, mitä koulussa on opittu? Itsetunto on noussut, mutta arvostelukyky ja vastuuntunto on hukassa.
Olisikohan nyt toisaan käynyt niin, että tässäkin asiassa pätee vanha sanonta , mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa? Kun soppaan vielä heitetään mausteeksi vasemmistolaisviritteinen tasa-arvoideologia, jossa kaikki ihmiset kyvyistään ja haluistaan riippumatta yritetään mahduttaa samaan muotiin, saadaan aikaiseksi kierre, jolle ei ole loppua näkyvissä, mutta sopanhämmentäjillä töitä riittää entistä enemmän.

Käyttäjän kuolimonpaimensaaresta kuva
Arto Bäcklund

Luin peruskoulun uuden opetussuunnitelman. Tulee ensi vuonna käyttöön.

Paljon pannaan oppilaan varaan. Liikaa. Uskotaan, että kaikissa oppilaissa elää oppimiseen motivoiva uteliaisuus. Ei elä. Oppilaskeskeisyys tukee käsitystä homogeenisesta "oppilasmateriaalista".

Minä uskon, että uudella opetussuunnitelmalla avitetaan jakoa kahteen; enemmän nuoria ammattiopintoihin ja vähemmän korkeakouluihin. Ja nekin yksityiskouluista, joissa jatkossakin saa antaa numeerisia arvosanoja.
Tämä kaikki on linjassa viimeisien hallitustemme politiikan kanssa. Koko koulutusjärjestelmämme isketään samaan uusliberalistiseen muottiin.

Opettajat tuntuvat nöyrinä kansalaisina ottavan "uudistuksen" malliin; ylhäältä kun annetaan, niin pakko kai ottaa. Vai olisiko niin, että jatkossa on kivempi ja helpompi olla ohjaaja kuin opettaja. Voi yhteisissä kokoontumisissa hetkittäin vaikkapa surffailla Tinderissä.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Lundell: "Lapset on koneellistettu sekä kotona että koulussa, kotona kännyköitä ja pleikkareita, koulussa tabletteja ja muita värkkejä, vaikka nykylapset janoavat ennen kaikkea rauhaa ja hidasta aikaa."

Minä epäilen, että tämä "koneellistaminen" on merkittävässä roolissa lasten aiempaa heikommassa koulumenestyksessä. Sen sijaan en usko, että heikko koulumenestys johtuisi heikentyneistä oppimisedellytyksistä, vaan yksinkertaisesti siitä, etteivät sata vuotta vanhat opetusmenetelmät enää sovellu nykylapsille, joille pelien avulla kehittyy huikea yleissivistys jo alle kouluikäisenä, erityisesti tekniikkaan, sodankäyntiin ja yhteiskuntien kehittämiseen liittyen.

Kun lapsi lakkoilee läksyjä vastaan sanoilla: "miksi sinä haluat että minusta tulee tyhmä?", kyseessä on koulujärjestelmään, ei lapseen, liittyvä ongelma. Kun lapset oppivat puhumaan ja lukemaan vaivatta englantia ilman opetusta, pelkkien pelien avulla, mutta samat lapset opettajien mielestä tarvitsevat tukiopetusta, kun lukeminen ja kirjoittaminen omalla äidinkielellä ei millään näytä sujuvan, kukaan ei tietenkään tajua, että lukukirjojen ja tehtävien sisällössä voisikin olla jotain vikaa.

Koulujen opetusohjelma pitäisi laittaa todellakin uusiksi, mutta oikeasti sellaisella tavalla, johon kukaan tämän päivän opetusalan ammattilainen ei kykene. Koulujärjestelmä on väkisinkin aina kymmeniä vuosia ajastaan jäljessä, koska opettajien lapsuus ohjaa sitä, minkälaiseksi he kokevat "oikeanlaisen" koulun (sellaiseksi, jota he eivät aikanaan saaneet käydä...), mutta valitettavasti se lapsuus on kuitenkin tapahtunut aikoja ennen nykylasten syntymää, eikä ole enää heidän "oikeanlainen" koulunsa, koska maailma on ehtinyt muuttua. Vähän sama kuin se, mikä koetaan lapsille hyödyllisiksi: sata vuotta sitten romaanit olivat jotain äärimmäisen paheksuttavaa, mutta sitten tulivat radio-ohjelmat, jolloin romaanit alkoivatkin olla ihan ok, tv-ohjelmat tekivät radiosta ok:n, tietokonepelit tekivät tv-ohjelmista ok:ta jne. Tulevaisuudessa varmaan lasten seikkailut virtuaalitodellisuudessa ovat se paha juttu, kun taas perinteiset tietokonepelit ovat oikein ok ja sivistäviä.

Jos koulut heivaisivat hiiteen kaikki lukukirjat sun muut sanelut ja keskittyisivät opettamaan lukemista ja kirjoittamista esim. tekstipohjaisten pelien avulla (tyyliin Dwarf Fortress, joka kuulemani mukaan on sairaalloisen looginen kokonaisuus, joka opettaa kummalla tavalla sekä luonnontieteitä että etiikkaa tyyliin "onko ok kasvattaa merenneitoja voidakseen myydä niiden kultaakin arvokkaampia pyrstöjä?" tai "hyviä sotureita saa kasvatettua synnyttämällä kääpiövauvoja susilla täytettyyn kuoppaan, jonne heitetään ruokaa ja odotetaan hengissä riittävän pitkään selvinneiden kääpiöiden aikuistumista"). Yhteispelit taas, joissa pystyy vapaasti kommunikoimaan kirjallisesti muiden pelaajien kanssa, opettavat kommunikaation laadun ja nopeuden tärkeyttä. Minecraft opettaa kolmiulotteisuuden hahmottamista, maantiedettä ym.

Kun koulu järjestelmällisesti jättää hyödyntämättä lasten todellisuuden, jäävät ne välttämättömät perustaidot heppoisiksi, kun kukaan ei auta hyödyntämään niitä oikein lapsille mielekkäässä ympäristössä. Suurimmalla osalla lapsista jää valtaosa heidän kapasiteetistaan löytämättä, kun "opettaminen" on ikävystyttävien kirjojen ikävystyttävää tankkaamista ja ikävystyttävien tehtävien ikävystyttäviä variaatioita päivä toisensa perään lapselle, joka jo alakoulussa selviytyy lukion pitkän matematiikan tehtävistä innostuneesti työskennellen kevyen ohjeistuksen avulla. Lakkoilevat lapset ovat yhtä kuin "heikosti pärjääviä"...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Onko mikään näkemyksistäsi validoitu? Mikä on mielestäsi koulun tarkoitus?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Mitenkähän niitä olisi mahdollista validoida ilman, että koulujärjestelmä sen validoinnin itsensä takia olisi taas kerran vuosikymmeniä ajastaan jäljessä? Aikakoneella ehkä... En minä ilman syytä kirjoittanut, että opetusohjelmaa pitäisi uudistaa tavalla, johon ei pystytä. On ihan ymmärrettävää ettei pystytä, koska lapsia ei varmaan olisi kovin eettistä käyttää koe-eläiminä.

Koulun tarkoitus on mielestäni opettaa lapsia toimimaan lapsina nyky-yhteiskunnassa sekä aikuisina siinä yhteiskunnassa, joka on ajankohtainen heidän aikuistuttuaan. Se eroaa väkisinkin paljon tästä nykyisestä, joten sopeutumiskyky kummallisiin ja suuriin muutoksiin on erityisen tärkeää, kuten myös taito muutosten ohjaamiseen.

Minä itse kuulun kirja-ihmisiin, enkä ymmärrä ollenkaan tietokonepelien viehätystä, mutta pystyn silti ymmärtämään niistä syntyvät hyödyt, kun alle kouluikäiset lapset osaavat pelissä tehdä oikeanlaisia metalliseoksia, valaa niistä miekkoja ja teroittaa ne. Vieläpä niin hyvin, että joutuvat neuvomaan isäänsä, kun tämä yrittää osallistua peliin. Onpa joskus käynyt mielessä sekin, että siinä vaiheessa kun tulee riittävän suuri aurinkomyrsky, joka tuhoaa kaikki tietojärjestelmät maapallolta, nämä työkaluja ja aseita raaka-aineista tietokonepeleissään nykyään valmistavat lapset ovat aikamoinen tietopankki, yksi evoluution kulmakivistä. Aivot ovat kumma värkki, niillä on jännä taipumus tykätä erityisen paljon asioista, joista on hyötyä eloonjäämispyrkimyksissä, vaikka kyseinen taipumus välillä voikin muuttua addiktioksi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #35

Oli kyse uuden ehdottamasi pedagogiikan validoinnista, ei järjestelmän.. Haluatko asettaa ikäluokat koekaniiineiksi?

Onko sopeutumiskyky koulun päätarkoitus?

Pelien hyödyistä oppomisessa ei ole muuta näyttöä kuin ne kehittävät peleissä tarvittavia kykyjä. Trillit ei liene järkevä perustelu hankkia Vantaan kouluille 15000 tablettia...

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #36

Järjestelmä ja pedagogiikka ovat sen verran voimakkaasti sidoksissa toisiinsa, että pitkät validointiprosessit ovat ongelma molemmille. Jos peruskoulusta ei saa ulos lukioiden ja ammattikoulujen historialliseen pedagogiikkaan kykeneviä, peruskoulun uudistus olisi huono siinäkin tapauksessa, että lasten osoitettu osaamistaso olisi parantunut huikeasti entisestään. Ja kyllä, minä todellakin haluaisin asettaa ikäluokat koekaniineiksi.

Sopeutumiskyky on muutosprosessien ohjaamiskyvyn ohella koulun päätarkoitus. Yleissivistys on toki tärkeää, mutta nykymaailmassa kyky löytää tietoa, arvioida sen pätevyyttä ja soveltaa sitä on tärkeämpi kuin sen ulkoa muistaminen.

Pelit eivät tietenkään yksinään riitä, muutenhan koulut voisi lakkauttaa turhina. Olennaista onkin se, että hyvä yleissivistys on edellytys pärjäämiselle monissa peleissä, joten kun opettaja jakaisikin tietoa peliin liittyvissä tilanteissa ikävien koulukirjojen sijasta, tulisi opittu tieto välittömästi mielenkiintoiseen hyötykäyttöön, ja jäisi siten paremmin oppilaiden päihin. He tajuaisivat heti, että he tulevat tarvitsemaan sitä myöhemminkin. Ongelmallista on tietenkin, että harva opettaja osaa pelata riittävän hyvin pärjätäkseen ollenkaan noissa peleissä, koska ne vaativat sellaista kokonaisuuksien hahmottamista, joka tulee vain vuosia pelaamalla, mutta voin kuvitella tilanteen, jossa luokan lapset pelaavat historiantunnilla moninpelinä Civilizationia, ja opettaja ohjeistaa heitä strategioissa todellisen historian avulla. Portaalipelin avulla painovoiman hyödyntämisen opettaminen olisi toinen kätevä keino. Toki tämäntyyppiset pelit ovat erittäin vaikeita myös lapsille, jolloin heistä tulee harmillisesti esiin suuria tasoeroja näissäkin peleissä, ja esim. tytöt eivät enää olisi ylivoimaisia poikiin nähden, mutta lasten aivoihin keskimäärin mahtuu paljon enemmän kuin mitä sinne nykymaailmassa ohjatusti päästetään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset