enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Urheaa liikuntaa

  • Urheaa liikuntaa

Jotain tällaista olen odottanutkin.

Koulun ja vakavasti otettavan urheiluharrastuksen yhteen sovittaminen ei aina ole helppoa. Esim. poikani on yläkouluikäinen koripalloilija, B-poika. Harjoitusmäärät ovat jo melkoisia, neljä iltaa viikossa vedetään urkuna harjoituksia palloilusaleissa niin kuin pitääkin. A-pojat, lukioikäiset, treenaavat jo viisi kertaa viikossa, lisäksi on aamuharjoituksia. Päälle tulee vielä omatoimisia, yksilöllisiä harjoitteita.

Osa pojista treenaa joukkueen treenien lisäksi helsinkiläisten koulujen  koripallolinjoilla, jolloin harjoittelumäärät tuplaantuvat. Korislinjoja löytyy ainakin Pohjois-Haagan ja Pukinmäen kouluista. Lukioista ykköspaikka on Märsky eli Mäkelänrinne, jossa opiskelevat Suomen nuoret huippupelaajat. Korislinjoilla treenataan aamuisin ennen koulun alkua sekä iltapäivisin koulupäivän jälkeen. 

Urhea-toimintaan kuuluu muutkin lajit kuin koris. Paikallisten urheiluseurojen resurssit on varmasti määräävä tekijä, kuinka toiminta saadaan yläkouluissa pyörimään. Kahden nuorimman lapseni koulu, Hämeenkylän koulu eli Hämis, satsaa liikuntaan esimerkillisesti muutenkin. Koulu valittiinkin parisen vuotta sitten Vuoden kouluksi.

Urhea-toiminnalla pyritään siihen, että huipuiksi tähtäävät urheilijat pystyvät treenaamaan omia lajejaan omissa kouluissaan seuravalmentajiensa johdolla.

Esim. Vantaalla on sovittu, että treeniajat ovat 7. ja 8. luokkalaisilla tiistaisin 7.30-8.30. Seiskaluokkalaiset voivat valita liikunnanopettajan vetämän valinnaisen Urhea-kurssin. 9. luokkalaiset pääsevät treenaamaan myös iltapäivisin, keskiviikkoisin 14.30-16.30.

Kaikki Vantaan yläkoulut ovat sitoutuneet yllä olevaan aikataulutukseen, vrt. lukujärjestykset.

Toimintaan hakevien on allekirjoitettava Urhean urheilusopimus, joka kierrätetään seuran kautta, ja seura kiikuttaa valmiit sopimukset koulujen rehtoreille.

Urhea-toiminta on ensimmäinen laaja vakava askel koulujen ja seurojen väliselle yhteistyölle. Ongelma on tietysti, mistä seurat saavat ohjaajia pahaan paikkaan, keskiviikon iltapäivään, silloin suurin osa aikuisista ohjaajista on töissä.

Tietenkin koulutusjärjestelmän pitäisi panostaa huomattavasti enemmän normiliikuntaan. Urheilijanuoria ei tarvitse paljoa motivoida liikkumiseen, mutta toisin on liikkumattomien oppilaiden laita. Osa lapsista on putoamassa kyydistä.

Uusissa opetussuunnitelmissa liikunnan osuutta on hieman lisätty, luokilla 3. - 6. liikunnan yhteistuntimäärä on nostettu kahdeksasta yhdeksään.  Taito- ja taideaineiden valinnaismäärä luokilla 1. - 6. on kuusi oppituntia. Monessa koulussa tullaan varmasti satsaamaan liikuntaan, koska liikunnan lisäämisellä on vahva kansanterveydellinen tilaus. 

Muutenkin varsinaisen koululiikunnan sisältö painottuu urheilun sijasta tavalliseen arkityyppisiin liikuntamuotoihin. Siksi Urhea-toiminta on tärkeää, että urheilijatkin saavat jotakin irti koulun liikunnan tarjonnasta.

Enää kaikkien urheilijanuorten ei tarvitse mennä busseilla tai junilla erikoiskouluihin, kun omassakin koulussa voi saada pätevää lajiharjoittelua.

Olen nyt seurannut jo pitkään koriksen kautta nykyseuravalmennusta, sekä PuHu junioreissa että Sykkissä harjoitukset ovat hyvin korkeatasoisia. Harjoitustilanteet ovat olleet motivoivia, koska narinaa tai valituksia en ole juuri kuullut. 

Oletan, että muissakin lajeissa harjoittelun taso on noussut. Hieno lähiesimerkki on Nuorten jääkiekon MM-kulta. Enää lätkäpelaajia ei lyödä yhteen muottiin, vaan kehitetään myös pelaajien yksilöllisiä vahvuuksia. Jopa kanadalaiset ovat kateellisia.

Ainakin korisseuroissa tuetaan vahvasti koulunkäyntiä, mikä on hienoa. On ollut aikoja, jolloin joidenkin lajien jotkut valmentajat pitivät koulunkäyntiä vain välttämättömänä pahana. Kaikki laitettiin yhden kortin varaan.

http://www.properuskoulu.net/2016/01/urheaa-liikuntaa.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

On hyvä sentään että suomessa on lapsia jotka saavat kokea liikunnan riemua ja että heidän liikkumistaan tuetaan, silti kaikilla Suomen lapsilla ei ole sitä mahdollisuutta, ei edes sitä että liikunnasta puristetaan se riemu ulos liialla rääkillä ja totisuudella. Toivottavasti koripallolupauksilla on riemu tallessa.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Daniel, koripallolupaukset lopettaisivat treenaamisen siihen paikkaan, jos liikkumisen ja urheilemisen riemua ei olisi.

Ongelma, johon varmaan viittasit, on liikuntaharrastusten kalleus. Kilpaurheiluseuroilla on osaavat valmentajat, joten valmentaminen maksaa. Salimaksut ovat korkeita, mikä on kummallista, koska junioriseuratoiminta on samalla nuorisotoimintaa.

Ikävä kyllä joka muksulla ei ole varaan kilpaurheiluun.

Toimituksen poiminnat