enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

"Maikka, nyt mua jännittää, aivan liikaa"

16.5. Yle    Lastenpsykiatri: "Onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä?" – kevätjuhla jännittää monia

Kevätjuhla lähestyy. Lapsi alkaa miettiä, muistaako hän vuorosanat, soittaako hän oikein, pystyykö hän laulamaan, kun iso yleisö katsoo. Ripaus jännitystä kuuluu asiaan, mutta entä jos pientä esiintyjää pelottaa ihan tosissaan?

– Ensimmäinen kysymys on, onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä? Esiintymisjännitys voi olla tuskaista. Tuntuu epäreilulta, että sellaisten täytyy siihen suostua, jotka eivät halua olla esillä, lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala sanoo.

Jos jännitys on ylivoimaista, Rantala ei missään nimessä pakottaisi lasta lavalle. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla päätähtiä. Rantalan mielestä pitäisi arvostaa myös takarivin paikkaa tai sitä, että on mukana esityksen valmistelussa.

 

Lastenpsykiatri Janna Rantala puuttui ajankohtaiseen asiaan, koulun juhliin ja esiintymisjännitykseen. En äkkiseltään muista, onko urallani ollut yhtään lasta, jonka esiintymisjännitys olisi ollut sitä luokkaa, ettei hän olisi uskaltanut mennä lavalle ollenkaan.

Nykyään yritetään saada koko luokka lavalle. Rantala toetaa aivan oikein, että kaikkien paikka ei ole eikä voikaan olla päätähden osa. Takarivin paikka sopii monelle, jotkut haluavat toimia esim. näytelmän lattiamanuna, hoitaa lavasteet tai äänestoiston.

Ennen oli toisin, vain parhaat ja lahjakkaimmat pääsivät lavalle. Kävin kansa- ja oppikoulua yhteensä kolmetoista vuotta, vain kerran pääsin lavalle, kuoroon lukiossa, silloinkin puolipakolla.

Sanotaan, että esiintymisjännityksestä pääsee irti vain esiintymällä. Mutta jos oppilaalla on paniikinomainen esiiintymispelko, en laittaisi häntä lavalle. 

Esiintymisjännitystä helpottaa esitelmät ja pikkunäytelmät omassa luokassa turvallisessa ympäristössä. Jossain vaiheessa pidin säännöllisesti luokan pikkujoulujuhlia, illaksi paikalle kutsuttiin perheenjäsenet sekä mummot ja vaarit. 

Ajatuksena oli, että kaikki oppilaat pääsivät juhlassa esiintymään vähintään kerran tai pari.
Tehtiin pikkunäytelmiä tai laulu- ja musiikkiesityksiä. Arimmat oppilaat pääsivät mukaan ainakin leikkimielisiin kisailuihin.

Nykykoulun tahtia kuvaa se, että vielä kymmenisen vuotta sitten suurin osa kouluni luokista piti iltapikkujoulujuhlia. Ruokasalin varauskalenteri oli joulukuun alkuviikkoina aivan täynnä. Nyt juuri mikään luokka ei pidä iltapikkujoulujuhlia.

Koulun arki on tungettu täyteen. Oppiminen tarvitsee myös tyhjää aikaa. Aina ei pidä hullun lailla suorittaa ja suorittaa.

Poiminta didaktiikan emeritusprofessori Kari Uusikylän kirjoituksesta eilisestä Opettaja-lehdestä :

Opetus on vuorovaikutusta, joka tähtää kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen.

http://www.properuskoulu.net/2015/05/maikka-nyt-mua-jannittaa-aivan-liikaa.html
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tässä tapauksessa kyseessä oli vähän pienempi lapsi. Lapsi sai päiväkodissa lempinimen laululintu, koska lapsi lauloi jatkuvasti ja vieläpä erittäin hyvin.

Lastentarhanopet päättivät juhlissa laittaa lapsen laulamaan. Lapsi, joka normaalioloissa lauloi jatkuvasti, meni täysin lukkoon ja juoksi äitinsä syliin turvaan.

Onneksi kaikki olivat niin fiksuja ettei lasta pakotettu laulamaan yleisölle. Nykyään tämä lapsi jo uskaltaa esiintyä yleisölle. Mutta erittäin lahjakaskin lapsi saattaa mennä lukkoon vieraiden ihmisten edessä.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Monet näytteijät sanovat olleensa ujoja lapsia. Esiintyminen voi olla hyvää tekevää.

Itselleni sattui aikoinaan koulun joulujuhlassa mikrofonin johtoon sotkeutuminen niin, että näytelmä keskeytettiin ja esirippukin suljettiin. Ei siitä ainakaan tietoista traumaa syntynyt :)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Noista esiintymisistä muistui mieleeni eräs tapaus omilta kouluvuosiltamme. Kävimme yläastetta, ja koulussamme oli tyttö, joka kohteli toisia todella ylimielisesti ja töykeästi. Emme puhu mistään pienistä tyttöjen kahinoista, vaan tämä tyttö oli käytökseltään todella tyly muita kohtaan.

Tuli eteen päivä, kun koulun juhlissa tämän tytön piti laulaa koko koulun edessä. Tyttörukka jännitti niin, että koko esitys meni todella pieleen. Tyttö nolasi itsensä koko koulun edessä niin pahasti, että suurin osa yleisöstä kääntyi katsomaan toiseen suuntaan.

Mieleeni on jäänyt kuva tytön hätääntyneistä silmistä, kun tyttö asteli pois lavalta. Jostakin syystä meille muille oli kuitenkin kehittynyt jo sen verran empatiakykyä ettemme pilkanneet tyttöä, vaan aloimme jutella ihan ystävällisest ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Voin ilokseni kertoa, että tämän tytön käytös muuttui kuin salamaniskusta. Joskus se korkealta putoaminen voi myös jalostaa ihmistä.

Olen tänä päivänä iloinen siitä ettemme kiusanneet tuota tyttöä.

Toimituksen poiminnat