*

enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Oppilasarvostelu ahdistaa

  • Oppilaiden oikeusturvan ja todistusten vertailukelpoisuuden takia todistuskaavakkeiden pitäisi olla samanlaisia koko maassa.
    Oppilaiden oikeusturvan ja todistusten vertailukelpoisuuden takia todistuskaavakkeiden pitäisi olla samanlaisia koko maassa.

28.10. Yle    Arvostelun ääripäät ahdistavat opettajia – "Aika julmaa sanoa pienelle lapselle, että hän ei ole koskaan kohtelias"

Virolahden ja Miehikkälän ala- ja yläkouluissa halutaan muuttaa oppilaiden käytöksen arviointia. Peruskoulun 1.-6. luokilla oppilaan käyttäytymistä on arvioitu tähän mennessä muun muassa kohteliaisuuden, aktiivisuuden, tavaroista huolehtimisen sekä sääntöjen noudattamisen perusteella. 

Kaikkiaan kriteerejä on kymmenen. Opettaja arvioi käyttäytymistä ja huolellisuutta viisiportaisella asteikolla, jossa paras luonnehdinta on "aina". Esimerkiksi "oppilas on aina aktiivinen oppitunnilla". Muut luonnehdinnat ovat "useimmiten", "joskus", "harvoin" sekä "ei koskaan".

Opettajilta tulleen palautteen vuoksi käytöksen arviointia halutaan kuitenkin muuttaa. Asteikon ääripäät "aina" ja "ei koskaan" ovat opettajien mielestä arvioinnin kannalta vaikeat määritteet. 

Tällä viikolla kokoontuvalle kaakon kaksikon yhteiselle sivistyslautakunnalle esitetään, että paras arvosana olisi "erinomainen" ja huonoin "heikko". Numeroarvosteluun Virolahdella siirrytään käytöksen suhteen vasta yläasteella.

 

Nykyisenkaltainen sanallinen arviointi, jota alakouluissa käytetään, on sairasta. Sanat sattuvat enemmän kuin neutraalit numerot.

Wilmalla näpytellään luennehdintoja, aina, useimmiten, joskus, harvoin sekä ei koskaan. Käyttäytymisen ja huolellisuuden arvioinnissa tuollaisella asteikolla luonnollisesti painottuu useinmiten

Otetaan esimerkiksi Vantaan viidennen luokan lukuvuositodistuksesta kohta Yhteisten sääntöjen noudattaminen. Harva oppilas noudattaa aina yhteisiä sääntöjä. Vielä harvempi oppilas noudattaa niitä joskus, harvoin tai ei koskaan.

Voisi oikeastaan sanoa, että viisiportainen sanallinen asteikko on älyvapaa, koska kaikkia asteikon osia ei voi käyttää. En ole koskaan nähnyt oppilasta, joka ei noudattaisia yhteisiä sääntöjä ei koskaan.

Sitä paitsi viisiportainen asteikko koetaan numeroina, aina = 10, useinmiten = 9 tai 8, joskus = 7 tai 6, harvoin = 5, ei koskaan = 4.

Miksi ei voitaisi sanat, jotka eivät tavallaan kuvaile mitään, korvata viisiportaisella numeraalisella asteikolla? Viisi olisi paras numero, ykkönen heikoin.

Olen sekalinjan kannattaja, ensin numero ja perään kirjoitetaan selite. Otetaan esimerkki äidinkielestä, Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen:

Teknisesti osaat kirjoittaa hyvin, teksistäsi saa selvän, kirjoitusvirheitä ei juuri löydy. Mutta joskus tuntuu, kun sinun pitäisi luoda tekstiä, et laita likoon parastasi. Ei pidä aina mennä sieltä, missä aita on matalin.

On outoa, että lapsi saa erilaisen todistuslärpäkkeen riippuen siitä, missä kunnassa hän asuu. Kaakon kulmilla käyttäytymistä ja huolellisuutta arvioidaan kymmenellä kriteerillä, meillä Vantaalla viidellä. Olen nähnyt joidenkin kuntien lärpäkkeitä, joista löytyy pelkästään numeroita, ei sanallista arviointia lainkaan.

Oppilaiden oikeusturvan ja todistusten vertailukelpoisuuden takia todistuskaavakkeiden pitäisi olla samanlaisia koko maassa.

Nykyarvioinnissa parasta ovat vanhempien vartit, jotka ovat kyllä jo aikoja sitten venähtäneet hauskoiksi puolituntisiksi. 

Otetaan esimerkiksi uudelleen Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen. Vanhempien varttien aikana minulla on opetajanpöydän kulmalla tarinavihkopino. Voin kertoa vaikka sormella näyttäen sekä oppilaalle että vanhemmille, kuinka oppilas kirjoittaa. On helppo kannustaa tai kertoa, mitä parannettavaa on. Suullinen arviointi on hyvin yksilöllistä.

Kaksi arviointia lukuvuodessa on riittävä määrä, vanhempain vartti ja lukuvuositodistus. 

Mutta pitää  muistaa, että todistukset ja vanhempainvartit ovat vain osa oppilaan arviointia. Pääosa arvioinnista on kumminkin jatkuvaa arviointia. Kannattaa piipahtaa Opetushallituksen sivuilla ja lukea hienot arviointiohjeet. Monipuolista on. 

Arviointi oppimisen tukena –jatkuva arviointi ja monipuoliset arviointikäytänteet (OPH)

Professori Päivi Atjonen (2007) on todennut, että arvioinnin tulisi olla motivoivaa ja innostavaa. Oppimisen iloa ei saa tappaa, eikä oppilasta lannistaa.

Joka tapauksessa arviointi on vaikea laji.

http://www.properuskoulu.net/2014/10/oppilasarvostelu-ahdistaa.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

On se vähän kuin tuomio lapselle,kun arviointi onkin enemmän arvostelua.Ei oikein meinaa se motivointi ja innostaminen kuulua yhtälöön.Kun varteissa jne.kaivetaan kaikki huonot ja lasta arvostelevat aiheet esiin..Samassa rytäkässä arvostellaan vielä vanhemmatkin.

On meinaten niin korkea täydellisyyden tavoittelu nykyään lasta ja vanhempia kohtaan asetettu.Varsinkin kun asenteet ja ennakkoluulot on monen perheen kohdalle luotu jo ennen lapsen syntymää.Tuomio on annettu jo neuvolassa.Ihanne perheitä se ei toki koske,eli ns.yhteiskunnan hyväksymiä isä,äiti,omakotitalo,kaksi autoa ja koira.

Ei pidä unohtaa varhaista puuttumista ja sen myötä "asiantuntija"komissioiden selän takana tekemää jatkuvaa arvostelua ja huoliseurantaa,joka tapahtuu luokittelujen mukaisesti,rantautui elokuun alussa kouluihin.Riskiryhmiin kuuluviksi katsotaan mm.pienperheet,eronneet,maahanmuuttaja taustaiset,uusperheet.Vinkerintä on se,että ei tarvita edes henkilökohtaista tuntemista kun arvuutteluja tehdään.
Suomessa on 30 000 lasta "arvioitu"vanhempien selän takana,eräs näistä "salaperäisistä" sossujen projekteista sekin.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Olen ehdottomasti kaikkien oppilaiden kaikenlaista numerollista tai sanallista arvostelua vastaan. Ketään oppilasta ei todella tule millään tavoin arvioida ja masentaa.

Suomessa ja kaikkialla muualla maailmassa on jo todettu aivan riittävästi oppilaiden arvostelun aiheuttamaa mielipahaa ja sen tuomaa epäarvoisuuden tunnetta. Suomen pitää ja tulee olla ensimmäinen maa maailmassa, jossa ei arvostella oppilaita millään tavoin. Jonnekin halukkaiden kesken arpominen on ainut oikea vaihtoehto, mikäli esimerkiksi lääkäreitä, pappeja, insinöörejä tai opettajia on niihin ammatteihin enemmän halukkaita kuin koulutuspaikkoja.

Toimituksen poiminnat