enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista

  • Kaunokirjoitusta vuodelta 1941
    Kaunokirjoitusta vuodelta 1941

Kuvana on 9-vuotiaan isäni Vidarin lähettämä joulupostikortti isoisälleni Bertilille sinne jonnekin. Nokkelimmat huomasivat Olympiarenkaat. Kisat piti järjestää Helsingissä v. 1940.  

Vantaan, silloisen Helsingin maalaiskunnan, kaikkien aikojen suurin yleisurheilija on Taisto Mäki, Rekolan Paimenpoika. Mäki juoksi ensimmäisenä maailmassa kymppitonnin alle puolen tunnin. Hänellä oli myös 5000 metrin maailmanennätys. 

Hän juoksi Rekolasta päivittäin töihin Katajanokalle (2 kertaa 23 km) rautapuntit jaloissaan. Kikan hän oli saanut mestarijuoksija Hannes Kolehmaisen isoveljiltä, jotka olivat juosseet ammattilaisina Amerikassa.

Taisto Mäki ei päässyt koskaan olympialaisiin, koska sota tuli väliin. 

 

19.10. Keski-Uusimaa

Kaunokirjoitus saattaa siirtyä ajasta ikuisuuteen

Opetushallitus uudistaa parhaillaan perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja leikkauslistalla saattaa olla kaunokirjoitus.

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Susanna Huhdan mukaan liitolla on positiivinen kanta mahdollisuuteen.

– Kaunokirjoitus ei poistu opetusmahdollisuutena, vain velvoite opettaa se poistuu. Ytimessä on etenkin se, että kahden erilaisen käsialan opettaminen on ikään kuin hukkaan heitettyä aikaa. Kaunokirjoituksen opettamisen velvoituksen poistuessa jäisi aikaa muuhun.

Vastakkaista mieltä on keravalainen OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen edustaja Pekka Juntunen.

– En kannata näin radikaalia uudistusta. Kaunolla on suuri merkitys esimerkiksi hienomotoriikan kehittymisessä. On surkeaa katseltavaa, kun kuudesluokkalainen kirjoittaa tikkukirjaimilla. Tekstaus ja kauno voivat hyvin olla rintarinnan.

 

Keski-Uusimaan otsikko on outo, koska kaunokirjoitus on siirtynyt historiaan jo ajat sitten.

Kouluissa on opetettu jo pitkään Uusia tyyppikirjaimia, ks. Kirjoituskirjaimet. Tavoitteena on ollut, että jokaiselle oppilaalle kehittyy sujuva ja selkeä, sidosteinen peruskäsiala, josta myöhemmin kehittyy oma persoonallinen käsiala.

En poistaisi nykyisiä kirjoituskirjaimia. Ne muistuttavat kovasti tekstauskirjaimia, mutta kirjainten sitominen toisiinsa estää sanojen hajoamisen epämääräisiksi kirjainjonoiksi.

Nykyisten kirjoituskirjainten pikkukirjaimet ovat muodoiltaan erinomaisia ja yksinkertaisia kirjoittaa. Poikkeus on pikku-q, jossa ei ole alapoikkiviivaa. Asia onneksi korjaantuu.

Ongelma on ollut kirjoituskirjainten isot kirjaimet, joissa on jäänteitä kaunokirjoituksesta. Olisin yksinkertaistanut isot alkukirjaimet siten, että ne muistuttaisivat isoja tikkukirjaimia ilman yhtään ylimääräistä koukeroa. 

Nyt ei kannattaisi hosua. Viime vuosina on kohkattu liiankin kanssa.

Käsinkirjoitus vähenee – miten se vaikuttaa meihin? (Yle 17.1.2014)

Kohkataan, kohkataan (Properuskoulu 14.7.2014)

http://www.properuskoulu.net/2014/10/kasin-kirjoittaminen-parantaa-oppimista.html

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tervetullut korjaus. Kaunokirjoitus takaisin.
Tekeminen merkitsee sujuvaa ja muokkaavaa vuoropuhelua esim. käsien ja aivojen välillä. Myös kirjoituksen kautta. Siksi esim. jokainen hyvin koulutettu musiikko kokee, tietää ja ymmärtää tämän, samoin huppu-urheilija jne.
Se tapahtuu myös Matti Meikäläiselle: korkealaatuinen ajattelu yhdistyy korkealatuiseen tekemiseen.
Toivottavasti. :D

Mika Samuel Kiekkijev

Pahoittelen, kommenttini menee vähän asian sivuun, mutta kysyn silti.

Olen mielessäni hämmästellyt, että miksi tänä päivänä lapsi/nuori voi käydä peruskoulun läpi ilman, että olisi lukenut ainuttakaan kirjaa alusta loppuun?

Olisiko "kaunokirjoituksella" olemassa rooli lasten kyvyssä keskittymiseen, joka taasen helpottaisi myös lukemista?

Voi olla, ja todennäköisesti onkin niin, että näkemykseni lasten lukutaidon heikkenemisestä on väärä, mutta se kuitenkin perustuu useamman, hyvin erilaisissa perheissä asuvien lasten suhteeseen kirjoitettuun tietoon.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Mika, juuri noin.

Lapsia pitää opettaa keskittymään asiaan.

Itse käytän ns. pulpettikirjaa. Oppilas saa lukea valitsemaansa kirjaa, kun annetut tehtävät on tehty. Maanantain ensimmäinen tunti on ns. lukutunti. Silloin oppilas saa koko tunnin lukea omaa kirjaansa.

Mika Samuel Kiekkijev

Kiitos Kai-Ari vastauksesta, on helpottavaa kuulla, että joku vielä uskoo vanhaan totuuteen, "ensin täytyy oppia kävelemään, jotta osaisi juosta".

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Minä ja ala-asteella olevat lapseni taas olemme kovasti kummastelleet näitä uusia (siis ehkä jo 10 vuotta vanhoja) tyyppikirjaimia, joissa välillä sidotaan, välillä ei, ja välillä piiretään sidosviivoja, niin että kynää kuitenkin nostetaan paperista. Ja esim. pieni r on tosi epäkäytännöllinen, kun se piirretään tekstaus-r:n tapaan, ja sen jälkeen näyttää olevan sananväli.

Olen yllättynyt, Kai-Ari, että opettajan ominaisuudessa olet kokenut ne näin positiivisesti, mutta ehkä niissä sitten kaikesta huolimatta jotain hyvää on.

Mielestäni ne kirjoituskirjaimet, jotka opin 1970-luvulla, olivat hyvät ja käytännölliset, koska niillä poikkeuksetta sidottiin koko sana yhteen. Nillä kehittyi sujuvuus, jota ei voida tekstauksella saavuttaa, mahdetaanko voida nykyisillä tyyppikirjaimillakaan? (Yhtenä epäkäytännöllisenä yksityiskohtana nykykirjaimissa mainittakoon vielä ä:n ja ö:n viivojen korvaaminen pisteillä, mikä tietysti hidastaa.)

Omat lapseni ovat ainakin pitäneet heille opettamastani "vanhasta kaunosta". Poika (6. lk) käyttääkin sitä koulussa, ainakin osittain. Alaluokilla ei "saanut", mutta onneksi jossain vaiheessa tuli liberaalimpi opettaja, joka antoi suorastaan kiitosta käsialasta.

En muuten vastustaisi isojen kirjaintenkaan "koukeroita"; kyllä kai esteettisilläkin arvoilla on merkitystä (myös lasten mielestä). Isoja kirjaimia on kirjoituksessa niin pieni osuus, että niiden "koukeroilla" ei ole kirjoitusnopeuteen juurikaan merkitystä.

Toisaalta pitäisi ehdottomasti opettaa myös konekirjoituksen kymmensormijärjestelmää.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Olli...

Kumpiakin tarvitaan, sekä hyvää käsialaa että hyvä naputustaitoa.

Isoissa kirjaimissa oleellista on, että ne ovat isoja, erottuvat niistä pienistä. Muuten lauseista ei saa selvää, ja teksti on onnetonta jäsentymätöntä pötköä vaan.

Ylipäätään nykytrendi on, että pikkuhiljaa lapset luovat oman persoonallisen käsialansa, josta saa selvän. Poikasi on ilmeisesti oikeilla jäljillä.

Estetiikalla on aina arvonsa.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Itse en koskaan opetellut käyttämään koulukirjaimia, vaan valitsin itselleni sellaiset jotka miellyttivät omaa silmää ja oli helppo piirtää. Kaunokirjoitusta en opetellut koskaan kunnolla, mistä syystä jouduin myös jäki-istuntoon. Taitaa muutkin lapset olla samanlaisia, valitsevat omat kirjaimensa. Olisi hienoa, jos opettaja osaisi ja viitsisi kertoa myös erilaisista kirjaintenpiirtomahdollisuuksista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset