enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Opettajan ammatti on tyypillinen asiantuntija-ammatti

Tiistaiaamuisin kahdeksasta kymmeneen koulussamme on opettajienkokous. Oppilaat tulevat kouluun kymmeneksi. Kuten aikaisemmin mainitsin, pidän päiväkirjaani auki, jotta voin merkata siihen tulevat tapahtumat. Lueskelen samalla päiväkirjani alanurkissa olevia mietelauseita.

Tämän vuoden kaksi ajatuksia herättävintä mietelauselmaa on rehtori Marja-Stiina Suihkon käsialaa. Edellinen ajatelma on, jota jo käsittelin blogissani, Kyllä käsin kirjoittamisen taito kuuluu yleissivistykseen.

ks. Käsin kirjoittamisen autuudesta

Tämän viikon mietelauselma on, Marja-Stiina Suihko: Koulua koskevia päätöksiä tehdään tuntematta opetustyön arkea ja kuulematta niitä, jotka kouluissa työtään tekevät.

En tunne rehtori Suihkoa ollenkaan. Viikko sitten kirjoitin, että Voi olla, että rehtori Marja-Stiina Suihko on nero.

Minun oli pakko googlata ja ottaa selvää, missä rehtori Suihko vaikuttaa. Marja-Stiina Suihko on kuhmolainen äidinkielenopettaja ja rehtori. Hän on mm. toimittanut kirjan Karun Kaunis Lentiira – kertomus kainuulaisesta kylästä. Googlausosumien perusteella rehtori Suihko on hyvin monipuolinen ihminen.

Olen aina ihmetellyt samaa kuin rehtori Suihko, maallikot tekevät koulutyötä koskevat päätökset.

Opettajisto kokee, ettei heitä kuunnella. Pikkukunnissa lopetetaan ajattelematta pikkukouluja tuosta vaan. Päättäjinä voi olla taksikuskeja ja maanviljelijöitä, jotka eivät tiedä koulusta ja kasvatuksesta halaistua sanaa. Kunnan opettajat ovat kunnan koulutetuimpia henkilöitä papin ja kunnanlääkärin ohella. Opettajat kävellään yli, ja taksikuskit saavat lisää töitä.

Isoissa kunnissa opettajien kuuntelemiset ovat usein vain muodollisuus. Hyvä esimerkki löytyy omasta kunnastani, Vantaalla siirrytään ns. inklusiiviseen lähikouluperiaatteeseen. Ajatus on hyvä, mutta uudistukseen sijoitettavat resurssit ovat riittämättömät.

Opettajiakin kuultiin. Kouluihin lähetettiin kaavake, jossa oli tiukasti määriteltyjä osioita, joihin opettajien piti ottaa kantaa. Kaikkien piti miettiä, mitä hyvää tai huonoa uudistus tuo suurinpiirtein fifty-fifty-periaatteella. Kun oikein päistä pakolla pakerrettiin, niin alkoi niitä hyviäkin puolia löytyä. Nyt oli hyvä ylimpien virkamiesten todeta, että kunnan opettajien mielestä uudistus on oikein hyvä. Resurssien puute painettiin taka-alalle, sanottiin vain, että uudistus on kustannusneutraali kolmen vuoden ajan. Kysyin koulutusristeilyllä asiasta ns. päättävältä taholta - Miten on kolmen vuoden päästä? En saanut vastausta.

Näin opettajia viedään. Vantaalla on sentään parisen tuhatta akateemisesti koulutettua opettajaa. Kuvitella saattaa, kuinka opettajia vedetään kölin alta pikkukunnissa.

Opettajan ammatti on tyypillinen asiantuntija-ammatti.

Asiantuntijuuteen kuuluu, että asiantuntijat ovat oman alansa asiantuntijoita. En ala neuvoa sähkömiestä, kun hän vetää johtoja ympäri mökkiä. Kuuntelen tarkkaan, kun terveyslääkäri antaa minulle ohjeita vaivoihini. En kyseenalaista Korkeimman oikeuden tuomareiden tekemiä päätöksiä.

Luotan asiantuntijoihin. Yhteiskunta on kuin iso palapeli, jossa jokainen hallitsee ainakin oman palasensa.

Opettajia kannattaa kuunnella koulutusta ja kasvatusta koskevissa asioissa.

Olemme oman alamme asiantuntijoita. Meitä on paljon.

Katsoin huvikseni alueemme yläkoulun, Hämeenkylän koulun, kotisivuja. Melkoinen läjä akateemisia asiantuntijoita. Yksittäinen koulu on kohtuullisen suuri asiantuntijayksikkö. Vantaan kokoisen kaupungin opettajisto muodostaa suorastaan karmean suuren asiantuntijajoukon.

http://www.properuskoulu.net/2012/04/opettajan-ammatti-on-tyypillinen.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Niin. Opettajan ammatti on asiantuntija-ammatti.
Asiantuntevuus minun kokemuksieni perusteella keskittyy vaan liikaa opetettavan aineen asiantuntemukseen, ei opettamisen ja ryhmäpsykologian hallintaan.

Kouluajoistani tosin on kauan, mutta myös lasteni kertomat tapaukset koulusta tukevat valitettavasti käsitystäni.
Kasvatustieteen aprobatur ei kerro mitään henkilön taidoista käsitellä vaikkapa koululuokkaa.

"Asiantuntijuuteen kuuluu, että asiantuntijat ovat oman alansa asiantuntijoita. En ala neuvoa sähkömiestä, kun hän vetää johtoja ympäri mökkiä. Kuuntelen tarkkaan, kun terveyslääkäri antaa minulle ohjeita vaivoihini. En kyseenalaista korkeimman oikeuden tuomareiden tekemiä päätöksiä."

Sähkömiehet yleensä tietävät mitä tekevät, mutta eivät hekään erehtymättömiä ole niinkuin osa opettajista kuvittelee olevansa. Terveyskeskuslääkärin ammattitaito punnitaan, kun vakavaa sairautta ei osata diagnosoida ajoissa. Yksilön ei aina kannata yhden kandin katsahdukseen luottaa. Ja minusta on voitava kyseenalaistaa myös korkeimman oikeuden tuomioita, varsinkin kun ko. tuomareiden valinta on hyvävelihommia.

Toivottavasti kouluissa opetetaan myös kyseenalaistamista.

Juha Mattila

Opettajan asiantuntijuus on sitä, että kykenee oman osaamisensa ja kokemuksensa avulla tunnistamaan oppijoiden kyvyt ja tarpeet ja kuuntelee heidän toiveitaan. Näiden pohjalle hän osaa rakentaa hyvää oppimistoimintaa eri oppiaineiden ja opetussuunnitelmien mukaan. Asiantuntijuus on myös koulun laadukasta ja myönteistä yhteistoimintaa niin oppijoiden kuin muiden aikuisten kanssa. Asiantuntijuus on siis vastuuta koulu- ja muusta ympäristöstä, ei oman itsensä kanssa tärkeilyä.

Ryhmänhallintaan auttaa määrätietoisuuden ja vaatimisen uskaltamisen lisäksi positiivinen oppijoita arvostava asenne. Oppijoista tulee välittää heidän ikätasonsa mukaan ja ajaa heidän etuaan ja selvittää heidän ongelmiaan. He kyllä huomaavat sen, kuka heistä välittää. Tänään välittäviä aikuisia lasten maailmassa on vaan liian vähän. Välittämistä on myös tiedon valikoiminen ja oikeiden oppimismenetelmien käyttäminen. Tieto ei ole määrällistä vaan rakenteita eikä se ole oppimisessa ainoa itseisarvo, vaan sitä ovat perustietojen opettelu, uuden tiedon löytäminen ja soveltaminen. Omat oppimistaidot ovat tärkeitä nekin.

Opettajan asiantuntijuuteen kuuluu erityiseti vanhempien kuuleminen, hehän ovat lastensa kasvatuksen parhaita asiantuntijoita. Mutta harvoin tämä asiantuntemus ulottuu heidän lastensa oppimiseen ja opetukseen, sen osaaminen on opettajien tehtävä.

Opettajan asiantuntijuuteen kuuluu myös ottaa oppia oppijoista, nauttia hetkistä oppijoiden kanssa sekä kehittää itseään monipuolisesti ja pitää itsestään huolta. Arvostuksen puute, joka näkyy välillä hyvän tai edes riittävän tasoisen käytöksen puutteena opettajia kohtaan asettaa opettajan motivaation entistä kovemmalle. Asiantuntijoiden, kuten opettajien tulee saada tällaisessa tilanteessa tukea muilta asiantuntijoilta.

Muuten, sähkömiestä jos neuvoo, hän lähtee eikä tule takaisin. Hyvä, jos edes on pikku-urakan takia tullut ollenkaan paikalle tai sitä loppuun tekee. Tämä voi olla kyllä pomonsa syy. Terveyskeskuslääkärit taas haluavatkin neuvoja potilaalta! "Mitäs me nyt tämän kanssa sitten tehtäisiin" alkaa olla arkipäivää.

Nykymaailmassa eikä Suomessa eritoten kuunnella ketään, koulu ei ole poikkeus. Suomalaistyöelämään ei ole kuulunut asiantuntevana alaisena olemisen, itsensä ja oman työyhteisön kunnioittaminen omia näkemyksiään ilmaisemalla. Tuppisuut seuraavat kokouksissa hölöttäjien puheita ja antavat heidän määräillä. Takanapäin sitten valitetaan. Moni esimies pitää esikuntineen ohjat niin kovilla, ettei risteäviä mielipiteitä ilmaantuisi, kun eivät tiedä miten niiden kanssa tulisi toimia. Pitäisikö ne unohtaa vai käyttää koulun voimavarana?

Luovuus on koulun yksi tärkeitä ulottuvuuksia, sitä ei saada aikaan kuin hyvässä, turvallisessa ja toiset huomioonottavassa ympäristössä. Siksi koulujen johtamiseen ja alaistaitoihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, opettajat kun jakavat pitkälti sitä turvallisuutta ja hyvinvointia kuin niitä omasta opettajahuoneesta saavat. Oppiminen perustuu niin oppijoiden kuin opettajienkin hyvinvoinnille. Kaikki vaikuttaa koulussa kaikkeen.

Pekka Heliste

"Luotan asiantuntijoihin. Yhteiskunta on kuin iso palapeli, jossa jokainen hallitsee ainakin oman palasensa."

Minä en luota asiantuntijoihin.Eivät asiantuntijat ole riippumattoma eivätkä heidän mielipiteensä arvovapaita.

Vasta kun ymmärrän heidän motiivinsa olla jotakin mieltä ja jos motiivi on hyväksyttävä niin mielipidekin voi olla hyväksyttävä.

Johtamisen yksi perustekijä on ettei vastuuta voi ulkoistaa .Useimmat johtajat epäonnistuvat koska ovat johdateltavissa ja luottavat liikaa "asiantuntijoihin".

Mitä virkaa on johtajalla,jota asiantuntijat pyörittävät ?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset